Yhteenvetona voi aiheesta vetää sen, että yllättävän pitkälle pääsee jo sillä, että säästää pankkitilille kolmen kuukauden menoja vastaavan summan. Jos kuitenkin elämään kuuluu paljon vastuita asuntojen, autojen, sijoitusasuntojen tai muiden vastaavien asioiden muodossa, hätärahaston määrää on hyvä kasvattaa siinä mukana koko ajan. Koitin alla olevaan taulukkoon raapustaa sellaista ohjeistusta hätärahaston määrään, jota olen itse elämässäni käyttänyt. Olen itse ainakin huomannut, että uusien vastuulla olevien asioiden tulon myötä hätärahastoni suuruus on kasvanut 500 eurosta nyt noin 7 000 euroon. Jos sijoitusasuntoja tulee salkkuun vielä suunnitellusti lisää, tulee hätärahastoni tarve kasvamaan vielä tästäkin suurempaan summaan.
Vaikka suomalaiset pitävätkin yli sata miljardia euroa pankkitileillä (saamatta pääomalle mitään tuottoa), on hyvä pitää mielessä, että suurin osa rahasta on kasaantunut varakkaille ja vanhemmille ihmisille.
Tilastokeskuksen mukaan yllättävän monet kotitaloudet eivät vuonna 2022 selviytyneet yllättävästä menosta, joka näkyy alla olevasta taulukosta. Myös Intrumin vuonna 2023 tekemän selvityksen mukaan 20 prosentilla eurooppalaisista ei ole lainkaan säästöjä ja 76 prosenttia käyttää kaikki tulonsa tai elää yli varojensa. Rehellisesti sanottuna meinasin pudota tuoliltani, kun luin Intrumilta tulleen uutisen.
Niinä kertoina, kun olen ollut opastamassa ystäviäni ja tuttujani oman talouden hallintaan ja sijoittamiseen, on minulta usein kysytty, miten paljon olisi hyvä olla säästössä rahaa, jotta yllättävien kustannusten kattamiseksi ei tarvitsisi myydä osakkeita, rahastoja tai muita sijoitusinstrumentteja. Yleensähän rahan tarve ja huono talouden tilanne sekä sitä myötä alhaiset pörssikurssit kulkevat käsi kädessä. Tämän vuoksi osakemyynti tällaisessa tilanteessa voi johtaa huonoihin sijoitustuottoihin, vaikka sijoitushorisontti olisikin ollut pitkä. Tänään ajattelinkin pohtia riittävän hätärahaston määrää hieman uudenlaisesta näkökulmasta, joka toivottavasti auttaa meitä itse kutakin arvioimaan likvidien varojen määrää elämän eri tilanteissa.
Nuoren ja opiskelijan yllättävät kustannukset ovat hyvin rajalliset
Koska lasten ei onneksi tarvitse kantaa taloudellista vastuuta, hyppään suoraan arvioimaan nuoren ja opiskelijan yllättäviä kustannuksia sekä säästöjen sopivaa määrää. Suomessa muutetaan hyvin aikaisessa vaiheessa asumaan itsenäisesti, jolloin myös kulutusrakenne muuttuu. Tämän vuoksi sivuutan myös nuoret, jotka vielä asuvat kotona vanhempien siipien alla, koska heillä yllättävät kustannukset tulee katettua vanhempien toimesta.
Omilleen muuttaneiden opiskelijoiden suurimmat yksittäiset kustannukset liittyvät asumiseen, paitsi jos sattuu siirtymään samalla myös ensimmäisen auton omistajaksi, jonka myötä yllättävien kustannusten määrä ja tapahtumataajuus kasvavat.Opiskelijana ja nuorena yllättävät kustannukset ovat suomalaisessa yhteiskunnassa yllättävän rajoittuneita. Opiskelija pääset kiinni ilmaiseen terveydenhuoltoon hyvin pienellä panostuksella. Asumiseen saat asumistukea, jolloin noin 80 prosenttia asumiskustannuksista kustantaa veronmaksajat. Opiskeluruokailu on tuettua, jolloin omavastuuosuus on vain parin euron verran. Toisin sanoen kolmeen suurimpaan kustannuserään saat jo avustusta opiskelija, joten vain koulumaailman ulkopuolinen nuori jää ilman näitä apuja. Tietty silloinkin saa avustusta toimeentulotuen ja asumistuen muodossa, joten täysin ilman mitään ei pysty jäämään missään tilanteessa.
Suurimmat yllättävät kustannukset tulevatkin vain omien tekemisten myötä. Matkustaminen, vakuutukset, autokorjaukset sekä opiskeluun ja elämään liittyvän elektroniikan hankkiminen ovat suurimmat yksittäiset yllättävät kustannukset, jota nuori ja/tai opiskelija voi elämänsä aikana kohdata. Näistäkin osa ei voi oikeastaan edes yllättäväksi kustannukseksi laskea, koska ne ovat olleet aktiivisen päätöksenteon seuraamuksia.
Kuitenkin yhteenvetona voi sanoa, että nuorena ja/tai opiskelijana yllättävät kustannukset eivät voi juurikaan kasvaa muutamasta sadasta eurosta suurempaan summaan, joten melko ohuella pankkitilin saldolla pärjää jo vallan mainiosti. Esimerkiksi itse pidin hyvänä käteisen määränä minimissään 500 euroa, jolla ainakin itse autottomana vuokralla asuvana opiskelija pystyin kattamaan kaikki mahdolliset yllättävät kustannukset. Jos on turvallisuushakuinen ja on mahdollisuus kasvattaa hieman suurempi hätärahasto, niin siitä ei ole tietenkään haittaa.
Vuokra-asunto tai omistusasunto – Tällä valinnalla on suuri vaikutus yllättävien kustannusten määrään aikuisena
Vuokra-asunnossa eläessä oma nettovarallisuus ei pääse kertymään lainalyhennyksiä tehdessä, mutta positiivisena puolena on se, että yllättävät asuntoon liittyvät kustannukset kantaa vuokranantaja, joka ei pysty siirtämään syntyneitä kustannuksia sinulle kuin hyvin hitaasti vuokrasopimuksen mukaisten ehtojen mukaisesti. Toisin sanoen tässä asumismuodossa sinun ei tarvitse varautua tuhansien eurojen yllättävään kustannukseen, jos et nyt itse törttöile sammumalla suihkuun ja aiheuttamalla vesivahingon. Sinulla on myös erinomainen ennustettavuus asumiskustannustesi kehittymiseen, kun tiedät vuokrasopimukseni ehtoja lukemalla, mihin vuokrankorotus on sidottuna ja koska vuokrankorotuksen voi ylipäätänsä tehdä. Ja jos korotus vielä on mielestäsi liian suuri, olet vuokrasopimuksen puitteissa aina vapaa vaihtamaan asuntoa halvempaan, jos niin haluat.
Omistusasunnossa asuvalla yllättäviä kustannuksia voi tulla hyvin monella tavalla. Esimerkiksi omassa tapauksessani tämä on johtanut siihen, että olen yli kymmenkertaistanut pankkitilillä makaavan rahamäärän silloin, kun vielä asuin vuokra-asunnossa. Mitä uudempi asunto sinulla on, sitä todennäköisemmin voit elää huoltovapaata elämää kodissasi. Mitä vanhempi asunto on, sitä todennäköisemmin pääset nauttimaan huoltotoimenpiteiden tekemisestä asuntoosi. Samalla se myös kasvattaa tarvetta suuremmille säästöille, jos ei halua jokaisen huollon kohdalla turvautua kalliiseen kulutusluottoon.
Riippuen sitten asuntosi iästä ja kunnosta joudut kohtaamaan todennäköisesti säännöllisen epäsäännöllisesti asioita, jotka laihduttavat pankkitiliäsi useiden satojen eurojen edestä. Tietty remontteja varten voi aina pyrkiä hakemaan vakuudellista kulutusluottoa pankista (pikkuisen edullisempaa lainaa kuin erilaiset ”remonttitilit”), mutta suosittelen silti mahdollisuuksien mukaan keräämään säästöjä tällaisten kustannusten kattamiseen, jotta aina ei tarvitsisi ottaa lisää lainaa.
Aikuisena yllättäviä kustannuksia tulee yleensä asumismuodon lisäksi myös autoilusta, vakuutuksista, harrastuksista, vapaa-ajan matkustamisesta, lainojen korkojen noususta ja terveydenhuollosta. Kannattaakin siis ajatuksella miettiä omaa tilannetta ja millaisilta eri suunnilta voi tulla yllättäviä kustannuksia ja minkä suuruisia ne voisivat pahimmassakin tilanteessa olla. Kuitenkin suurimmassa osassa listattuja asioita kustannukset ovat ennustettavia eivätkä sellaisenaan yllättäviä.
Eläkeläisen käteisen tarpeen arviointi on vaikeaa
Eläkeläiset saavat ainakin vielä nauttia suhteellisesti korkeista eläkkeistä, joita oma sukupolveni saa todennäköisesti vain haaveilla. Toisin sanoen tänään eläkkeelle jäävä henkilö voi ainakin vielä hyvin luottaa siihen, että tulot eivät täysin ehdy työelämän päättymisen jälkeen.
Arvioimalla elämisen kustannukset (välttämättömät menot ja muut menot) nykyisessä tilanteessa antaa hyvin pohjan sille, miten paljon pankkitilillä olisi hyvä olla painetta eläkeläisenä. Toisaalta tällä laskentatavalla eläkeläisen säästöjen tarve jää todennäköisesti vain muutamaan tuhanteen euroon, joka käy hyvin nopeasti pieneksi, jos ja kun terveydenhuoltoon alkaa menemään totuttua enemmän rahaa.
Toinen tapa arvioida eläkeläisen hätärahaston paksuutta on lähteä arvioimaan sitä, millaisia yllättäviä kustannuksia voi ylipäänsä syntyä. Terveydenhuollossa ja lääkkeissä on molemmissa omat vuosiomavastuut, jotka täyttyvät jo noin reilulla tuhannella eurolla (692 euroa terveydenhuollon maksukatossa ja 592 euroa lääkkeiden maksukatossa). Toisaalta erilaisten apuvälineiden hankinta omaan kotiin voi tuoda yllättäviä kustannuksia, mutta näistäkin suurin osa on korvattavia asioita ja niihin on mahdollista saada sosiaalitoimen myöntämää tukea. Autoiluun, asuntoon ja vapaa-ajan toimintaan pätevät samat lainalaisuudet kuin aikuisilla. Tälläkin laskentakaavalla jäädään suunnilleen samaan arvioon kuin ensimmäisellä tavalla laskettuna.
Vain yhdellä tavalla eläkeläisen säästöjen tarpeen saa suuremmaksi. Sillä, että eläkeläinen säästäisi työikäisenä eläkesäästöt (mieluummin sijoituksiin kuin käteiseksi) puskuroimaan merkittävää tulotason pudotusta eläkkeelle siirryttäessä. Tällä kolmannella laskentatavalla säästöjen tarve kasvaa äkkiä useisiin satoihin tuhansiin euroihin riippuen siitä, minkä suuruisen tulotason haluaa säilyttää myös eläkkeellä. Eläkelaskureilla voit koska tahansa katsoa, minkä verran sinulle on arviolta tulossa eläkettä, ja sen myötä voit arvioida kuinka paljon haluaisit nostaa rahaa kuukaudessa elämiseen ja sen kautta saada itselle sopiva säästösumma.
Hätärahaston suuruuden arvioinnissa on hyvä pohtia myös todennäköisyyksiä
Kuten varmasti monet pystyvät empiirisen tutkimuksen perusteella sanomaan, tulee pieniä ”parin satasen” suuruisia yllättäviä kustannuksia elämässä jopa yllättävän usein. Ei ole kyse huonosta tuurista vaan yksinkertaisesti siitä, että kaikkea elämässä ei pysty ennakoimaan ja tavaroilla sekä asioilla on vain tapana hajota tietyn teknisen iän täyttymisen jälkeen.
Otetaan esimerkkinä auto, joka suurimmalle osalle ihmisistä on pakollinen paha, kun paikallisliikenne ei ole hyvällä tasolla kuin vain kourallisissa suomalaisista kaupungeista. On varmaan sanomattakin selvää, että autoilussa tulee vähintään vuosittain parin sadan euron yllättävä meno, ja silloinkin voi todeta autoilun menneen erinomaisesti ja edullisesti. Jos alkaa olemaan jo vähän vanhempaa nelipyörää alla, frekvenssi näille parin sadan yllätyksille tuppaa kasvamaan. Sen pitäisi johtaa samalla myös suuremman hätärahaston kerryttämiseen.
Toisaalta parin tuhannen euron yllätyksetkään autoilussa eivät ole mahdottomuus, jota pääsin itse tänä vuonna todistamaan mekatroniikan rikkouduttua kesken ajon. Kaiken kaikkiaan tämä rikkoutuminen maksoi minulle 2 700 euroa, jota ei voi mitenkään sanoa pieneksi huoltokustannukseksi. Toisaalta tämä oli myös ensimmäinen autoon tullut remontti noin viiden vuoden yhteisen matkan aikana, jos määräaikaishuoltoja ei huomioida.
Asunnon ylläpitämiseen on myös hyvä allokoida vähintään tuhat euroa vuodessa, joka jää äkkiä jalkoihin, jos yksikin isompi asia hajoaa. Esimerkiksi ilmalämpöpumppu tulee ennemmin tai myöhemmin elinkaarensa päähän, ja uuden laitteen ostaminen asennuksen kanssa maksaa helposti pari tuhatta euroa. Tätä suurempia hankintoja monet joutuvatkin sitten jo rahoittamaan pankin avulla.
Tietty samanaikaisesti voi tulla useampi yllättävä meno, mutta tälle tapahtumalle todennäköisyys on varsin pieni. Esimerkiksi itselleni tuli juuri tänä vuonna ilmalämpöpumpun tilaamisen yhteydessä auton mekatroniikan hajoaminen, joka nosti yllättävät kustannukset yhden kuukauden sisällä reiluun 5 000 euroon. Tästäkin selvittiin, mutta vielä kolmas suuri samanaikainen kustannus olisi jo pistänyt pohtimaan hätärahaston omaan makuun liian matalalle tasolle. Tietty varsin moni asia pitää mennä mönkään, mikä on erittäin harvinaista.
Yhteenveto
Yhteenvetona voi aiheesta vetää sen, että yllättävän pitkälle pääsee jo sillä, että säästää pankkitilille kolmen kuukauden menoja vastaavan summan. Jos kuitenkin elämään kuuluu paljon vastuita asuntojen, autojen, sijoitusasuntojen tai muiden vastaavien asioiden muodossa, hätärahaston määrää on hyvä kasvattaa siinä mukana koko ajan. Koitin alla olevaan taulukkoon raapustaa sellaista ohjeistusta hätärahaston määrään, jota olen itse elämässäni käyttänyt. Olen itse ainakin huomannut, että uusien vastuulla olevien asioiden tulon myötä hätärahastoni suuruus on kasvanut 500 eurosta nyt noin 7 000 euroon. Jos sijoitusasuntoja tulee salkkuun vielä suunnitellusti lisää, tulee hätärahastoni tarve kasvamaan vielä tästäkin suurempaan summaan.
Jesse Viljanen
Kirjoittaja on Nuorten Osakesäästäjien aktiivi ja Osinkoinsinööri talousblogin kirjoittaja.
