Paras keino johtaa on oma esimerkki. Tätä toitotetaan liki jokaisessa instituutiossa, oli sitten kyse lapsen kasvatuksesta, strategian jalkauttamisesta tai sotilaiden johtamisesta. Silti kovin monen suomalaisen kärkipoliitikon sidonnaisuusilmoituksista näkyy nollarivi osake- tai rahasto-omistuksissa. Median ja äänestäjien tulisi kummeksua, miksi useamman kauden kansanedustaja on joko persaukinen tai hän ei uskalla kertoa omistuksistaan.
Historian valossa suomalaisten omistajien verotuksen kehitys on vain kiristynyt hallituspohjasta riippumatta. Vuoden 1993 verouudistuksen jälkeen Suomessa oli yritysveron hyvitysjärjestelmä (avoir fiscal) käytössä vuoteen 2004 asti. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että yhteisöveron pystyi vähentämään osinkoverotuksessa. Osinkoihin kohdistui siis vain pääomatulovero.
Vuonna 2005 avoir fiscal poistui. Uudistuksen yhteydessä päätettiin, että osingoista 70 prosenttia oli pääomaveron alaista ja 30 prosenttia verotonta. Seuraava uudistus nähtiin vuonna 2012, kun pääomatulot asetettiin progression piiriin. Tuolloin rajana oli 50 tuhatta euroa. Sittemmin progressioruuvissa on rajaa alennettu ja prosenttia nostettu.
Vuoden 2014 uudistuksessa yhteisövero laskettiin nykyiselle 20 prosentin tasolle ja vastavuoroisesti osinkojen verotettavaa osaa nostettiin 85 prosenttiin. Nettomääräisesti progression alarajalla kokonaisvero on pysynyt likimain samana vuodesta 2005 lähtien.
Katsotaan verotuskolikkoa toiselta puolelta. Tällä vuosituhannella suomalaisten omistajien määrä on heilunut 850 tuhannen molemmin puolin, kunnes vuonna 2020 lanseerattiin osakesäästötili. Tämän jälkeen osakkeenomistajien määrä on lähtenyt jyrkkään nousuun. Tarvittiin vain sota Euroopassa ja hurja inflaatio taltuttamaan omistamisen intoa.
Monesti kuulee argumenttina, että omistajien määrä kulkee käsi kädessä osakekurssien kehityksen kanssa. Tilastojen valossa tämä ei vaikuta pitävän paikkansa. Esimerkiksi 2000–2016 vaikuttaisi korrelaatio olevan jopa negatiivinen. Olisiko jokin muu syy taustalla?
Osakesäästötilit tulivat tarjolle jo vuoden 2019 puolella, mutta niitä pystyi käyttämään vasta 1.1.2020 alkaen. Moni aktivoitukin jo 2019 puolella. Omistajien määrä lähti laskuun vuoden 2004 jälkeen ja toisen kerran vuoden 2011 jälkeen. Kuten edellä käytiin läpi, verotus kiristyi seuraavina vuosina. Vääräleuat toteavat omistamisen olevan haitallista ja haittaveron tehonneen.
Tilastokeskuksen aineiston mukaan säästö- ja sijoitusvakuutuksia otettiin käyttöön tuolloin aktiivisesti. Tällöin omistukset ovat vakuutusyhtiön taseessa eikä omistajuus näy Euroclearin (ent. Arvopaperikeskus) tilastoissa. Tilastokeskuksen mukaan säästö- ja sijoitusvakuutuksia oli 1987–2004 välillä noin 250 tuhannella suomalaisella. Vuonna 2016 määrä oli yli 373 tuhatta. Valitettavasti tilasto on puutteellinen tämän väliseltä ajalta.
Suoran omistajuuden kiristäminen siis ohjasi varallisuutta verokuoriin. Vaikuttaa vahvasti siltä, että omistamisen ja kansankapitalismin edistämiseksi tulee seuraavien hallitusten keventää omistamisen verotusta esimerkin näyttämisen ohella.
Tilastokeskuksen mukaan viimeisen kolmen vuoden aikana osakkeenomistajajoukossa erityisesti nuoret aikuiset ovat aktivoituneet. Eläkeikäiset ovat olleet pörssiosakkeita omistavia jo hyvän aikaa.
Toivottavasti tämä kehitys on huomattu myös valtiopäivien vasemmalla laidalla. Ehkä kannattaisi eläkeläisten ohella terävöittää viesti omistaville työikäisille mieluisaksi.
Victor Snellman
Kirjoittaja on Suomen Osakesäästäjien toimitusjohtaja.
Kirjoittaja on Viisas Raha -lehden päätoimittaja ja Suomen Osakesäästäjien toimitusjohtaja.
