"Talouden seurannassa ja kaloreiden laskemisessa on niin paljon yhteistä, että voisin sanoa niiden olevaan täsmälleen sama asia."
Vuosi 2020 on ollut monelle meistä unohtumaton vuosi. Monelle toimistotyöläiselle työpaikalla istuminen on vaihtunut etätyöksi ja työkavereiden kanssa käydyt kahvipöytäkeskustelut ovat vaihtuneet Teams-puheluiksi. Joillekin meistä kulunut vuosi on vienyt viimeisetkin tapaamiset toisten ihmisten kanssa ja monet ovat joutuneet linnoittautumaan kotiinsa riskiryhmään kuulumisen vuoksi tai läheisiä suojellakseen. Ei ole siis ihme, että tämä on ollut monelle haasteellista aikaa niin henkisen kuin fyysisen terveyden kannalta.
Töiden tuominen kotiin on saattanut monilla johtaa siihen, että ne viimeisetkin hyötyliikunnat, joita myös työmatkoiksi kutsutaan, ovat jääneet pois päivärutiineista johtaen vatsanympäryksen kasvamiseen vuoden edetessä. Tähän kun vielä yhdistää mahdollisen stressin ja yksinäisyyden, niin noidankehä on valmis, jota voi kauhistella vaa’alla kasvavin numeroin. Peilissä saattaa pällistellä ihan erinäköinen kaveri kuin vuoden alussa.
Moni voi ihmetellä, että mitä taloussivustolla kirjoittava henkilö höpisee lihoamisesta, kun sen luulisi liittyvän sijoittamiseen ja talouteen yhtä paljon kuin veronkevennykset valtion budjettiriiheen. Talouden seuranta ja budjetointi on ollut itselleni todellisuutta nyt viimeiset viisi vuotta. Tämän vuoksi sen seuranta ja toteutus on tullut niin automaattiseksi, että on vaikea edes kuvitella miksi joku ei sitä tee. Minulle on normaalia kirjata tehty ostos heti puhelimen sovellukseen, mutta tuntui vastenmieliseltä tehdä samoin ruuan kanssa, koska minähän syön jo terveellisesti ja oikean määrän. Ainakin näin luulin.
Kunnes todellisuus iski päin kasvoja. Päätin etätöissä ollessani alkaa laihduttamaan (lue: laskemaan kaloreita) työkaverini innoittamana, koska oli jo kerinnyt vuosien aikana kertymään länsimaalaista hyvinvointia vyötärölle. Tuntui epäoikeudenmukaiselta, että jatkuvasti lihosin vaikka todellisuudessa ruokavalioni on ”terveellinen ja annoskoko silmämääräisesti oikea”. Tämä on ollut oletuksena vuosikausia, mutta silti se paino vaan nousee uusiin ATH-lukemiin, kuin jokaisen treidereiden sijoitussalkku, jos on Twitter -päivityksiin uskominen.
Viikon kaloreiden laskemisen, ja työkavereiden naureskelun jälkeen, tulos oli päivän selvä. Ruoka oli suhteellisen terveellistä, mutta sitä oli liian paljon. Ja todella paljon liian paljon. Lähes jokainen aikaisempi annos oli kaksi kertaa liian suuri. Yksikään annos ei ollut oikeassa mittasuhteessa, joten onpa todella yllättävää, että paino sen kuin nousee. Tämä oli itselle todellinen herätys ja tämän toteamiseksi tarvitsi vain jaksaa muutaman päivän ajan punnita annokset sekä kirjata ylös kalorit.
Olen oman talouden hallintaa opettanut nyt viimeisten vuosien aikana jo useammalle kymmenelle ihmiselle ja olen huomannut heissä useita yhteisiä tekijöitä. Monet ”tietävät”, että oma rahankäyttö on hanskassa ja mitään ylimääräisiä kuluja ei ole. Yleensä samaan hengenvetoon tulee kaikilta, että säästäminen ei onnistu ja näillä tuloilla se on mahdotonta. Kuitenkin tunnin parin keskustelun ja toimien jälkeen säästöä saadaan jokaiselle vähintään tuhat euroa vuodessa ilman elintason laskemista ja ilman tekemättä mitään. Miten tämä voi olla siis mahdollista, jos juuri tuli väitetty kivenkovaan, että oma rahankäyttö on hanskassa?
Todellinen syy on se, että luullaan asioiden olevan paremmin kuin ne oikeasti ovat ja asioita ei viitsitä selvittää. Mikään asia ei ole ongelma, jos sitä ei tiedosta.
Palataan vielä hetkeksi oikein syömisen ja laihduttamisen pariin. Vähintään kuukausittain voidaan iltapäivälehdistä lukea uudesta dieetistä, mikä lupaa niin ja niin monen kilon pudottamista viikossa. Monet lähtevätkin näiden innoittamana laihduttamaan (dieetille, jotka kaikki ovat muuten ihan höpöhöpöjuttuja) ja huomaavat viimeistään kuukauden päästä olevansa jälleen samassa painossa tai jopa yli sen.
Myös oman talouden kuntoon laittamisessa on hyvin samanlaisia piirteitä. Säästämisessä lähdetään ihan yhtä usein liikkeelle nopeilla muutoksilla, joissa pysyminen on äärettömän vaikeaa kaikkien mielihalujen painaessa päälle viimeistä seuraavalla viikolla aloittamisesta. Aloitetaan heti säästämään kaikesta ja ei enää osteta mitään sellaista, mitä aiemmin hankittiinpäivittäin. Vaikka olisi kuinka hyvä hallitsemaan mielihaluja, niin melkein varmasti voi sanoa, että näin epäonnistuu. Hetken asiaa pohdittuasi voit helposti todeta, että tietenkään näin ei voionnistua ja syy siihen on ilmeinen.
Kumpikaan näistä ei ole pysyvä muutos toimintatavoissa ja ilman pysyvää muutosta on turha haaveilla paremmasta taloudellisesta tai fyysisestä hyvinvoinnista. Kaikki toivovat, että olisi oikotie onneen ja mitään ei tarvitsisi tehdä itse. Valitettavasti näin ei kuitenkaan koskaan ole.
Talouden seurannassa ja kaloreiden laskemisessa on niin paljon yhteistä, että voisin sanoa niiden olevaan täsmälleen sama asia. Jos osaat laskea kaloreita, niin osaat myös laskea kulusi, ja toisinpäin. En tähän itsekään aluksi uskonut aloittaessani laittamaan syötyjä kaloreita ylös. Todellisuus osoitti tämän uskomuksen vääräksi.
Jos kummankaan asian kanssa on ongelmia, niin lähes aina kyse on siitä, että omaa tilannetta ei ole selvitetty. Oli se sitten kyse syötyjen kaloreiden suhteuttamisesta kulutukseen tai menojen suhteuttamista tuloihin, niin aina kyse on vain näiden kahden parin epätasapainosta.
Joka päivä on käytössä vain tietty määrä kaloreita (kulutus), kuten on myös eurojakin (tulot). Jos pitkäaikaisesti olet alle kulutukseksi (kalorit tai tulot), niin siitä seuraa takuulla jotain hyvää (laihtuminen tai säästäminen). Tämä ei vaadi siis viikkojen mehukeitolla olemista tai kaikkien ostosten kieltämistä itseltään. Omallakin kohdalla laskin vain kaloreiden määrän ja en lisännyt yhtäkään minuuttia liikuntaa aikaisempaan verrattuna, ja silti paino putosi 14 kiloa 12 viikossa. Mainittakoon vielä se, että en kokenut nälkää koko 12 viikon aikana lukuunottamatta ensimmäistä viikkoa, kun kroppa vielä totutteli uuteen ruokamäärään.
Tee sinäkin uudenvuoden lupaus ja kokeile edesjompaa kumpaa näistä ”budjetoinneista”. Haluaa sitä hyväksyä tai ei, niin molemmat näistä vaikuttavat merkittävästi tulevaisuuden onnellisuuteen ja hyvinvointiin. Voi myös sanoa, että ei riitä, että vain toinen on kunnossa ja toinen retuperällä. Miljoonat tilillä eivät lämmitä, jos on kävelevä metabolinen oireyhtymä (kuten allekirjoitettu on) tai vaikka paidan alla komeilisi sixpack, niin ei se talousongelmilta pelasta.
Kirjoitus edustaa kirjoittajan näkemyksiä ja mielipiteitä, eikä ne välttämättä edusta Osakeliiton kantaa.
Jesse Viljanen
Kirjoittaja on Nuorten Osakesäästäjien aktiivi ja Osinkoinsinööri talousblogin kirjoittaja.
