Useimmiten aloittelevat treidaajat saattavat etenkin treidausuran alussa kuvitella teknisen analyysin saralla indikaattorien olevan taattu tie menestykseen, mikäli niiden toimintaperiaatteisiin vain tutustuu ja osaa hyödyntää niitä paperilla oikein.
Jos SMA50 leikkaa SMA200:n ylöspäin, niin tämähän on bullish signaali, jota ostamalla otan helpot tuotot pois – jokuhan on todistanut, että tämä signaali on bullish (luettu internetistä). Tai jos RSI menee maagisen 30:n rajan alle, niin ostan – treidattava kohdehan on ylimyyty ja pomppaa pian. No, otsikostani te lukijat olette jo varmaan päätelleet, ettei asia nyt ihan noin yksinkertainen ole.
Liukuvat keskiarvot ja niiden leikkaukset ovat tyypillisesti yksi ensimmäisistä indikaattorityypeistä, mihin treidaaja törmää opetellessaan teknistä analyysiä. Toimintaperiaate liukuvissa keskiarvoissa on sikäli yksinkertainen: jos kyseessä on yksinkertainen liukuva keskiarvo (SMA), niin summaat vaan X määrän (vaikka 200) hinnan arvoja yhteen, ja lasket niistä keskiarvon.
EMA, eli eksponentiaalinen versio tästä on sitten laskukaavaltaan vähän monimutkaisempi, mutta pääperiaatteen ymmärtää oikein hyvin, mikäli vain tuntee periaatteen, että tämä keskiarvotyyppi painottaa viimeaikaisia hinnan muutoksia.
Kahden EMA:n tai SMA:n leikkauksista on sitten olemassa yksinkertainen periaate, että jos pienemmän periodin (vaikka 20) SMA/EMA leikkaa ylemmän periodin (vaikka 50) SMA:n/EMA:n alhaalta päin läpi ylöspäin, niin signaali on bullish, ja vastaavasti toisin päin bearish. Valistunut teknisen analyysin oppija ymmärtää, että tällä tavalla pyritään saamaan ennalta kiinni hinnan trendinkäännöksiä.
Omasta mielestäni tässä tavassa on todella monta heikkoutta, mutta mielestäni kaikista keskeisin liittyy siihen, että sekä selkeä paikka stop-lossille puuttuu, ja signaali hyvin usein tulee hintaan nähden aivan liian myöhään. Nämä kaksi heikkoutta yhdistettynä ovat yleisesti ottaen turmiollisia, esimerkiksi hyvin perinteisessä SMA50:n ja SMA200:n leikkauksessa (death/golden cross).
Liukuviin keskiarvoihin tutustumisen jälkeen treidaaja todennäköisesti törmää seuraavaksi ns. oskillaattoreihin, kuten RSI. RSI on tarkoitettu ylimyytyjen ja yliostettujen tilojen löytämiseen (tarkemmin ottaen se kuvaa hinnan momentumia, mutta näin tämä indikaattori usein kuvataan aloitteleville treidaajille), eli jälleen yksi indikaattori, joka etsii trendinkäännöksiä. RSI on siis lukuarvo, jossa lukuarvo 30 on sovittu ylimyydyn tilan rajaksi, ja lukuarvo 70 yliostetun tilan rajaksi.
Eli yksinkertaisesti kuvattuna todennäköisesti hinta kääntyy indikaattorin mukaan ylös, jos mennään alle 30:n, tai alas, jos mennään yli 70:n.
RSI:n kanssa ylivoimaisesti suurin ongelma tulee siitä, kun treidaaja sokeasti ostaa tai myy jonkin lukuarvon perusteella miettimättä yhtään mihin tämä perustuu. Kokonaiskuva hinnan ympärillä unohdetaan täysin. RSI:n kanssa keskeisimpiä piirteitä ymmärtää on se, että tämän indikaattorin ”masterointi” on oikeasti todella vaikeaa, ja esimerkiksi tästä syystä mm. OS-bounce -treidaajat ovat ihan oma spesialiteettinsa.
Tilannetta kuvaisin parhaiten näin: on täysin eri asia ostaa ylimyytyä tilaa kohteessa 5 min aikaikkunalla, joka on 1h:lta monthly-tasolle asti nousutrendissä, kuin kohteessa, joka on daily-, weekly- ja monthly-tason laskutrendissä (muistattehan trendien anatomian?). Tähän vielä päälle kun lisää sen, että RSI:n toimiva käyttö vaatii kohde-etuuden price actionin todella tarkkaa tuntemista, ja myös kohteen RSI:n historiallisten arvojen tuntemista hyvin (tai nopeaa analysointia chartilta suoraan lennosta), niin on aika iso paletti kasassa kahlattavaksi.
Indikaattorien käytön ongelmat tiivistyvät lopulta mielestäni yhteen seikkaan suuremmassa osassa tapauksista. Unohdetaan tärkein asia, eli trendit (ja siten price action) kokonaiskuvasta täysin.
Tämä manifestoituu joko siten, että ostetaan hintaa ”ääriarvoissa” ymmärtämättä sitä, että onko näennäinen ääriarvo oikeasti ääriarvo, vai onko kyse vain vahvasta trendistä ylös tai alas, tai sitten käytetty indikaattori on hintaa niin paljon jäljessä (eng. lagging), että siitä tulee useassa tilanteessa käyttökelvoton.
Viimeiseksi mainitusta on muuten loistavana esimerkkinä minun mielestäni toinen hyvin yleisesti aloittelevien treidaajien hyödyntämä indikaattori, eli MACD. Älkää kuitenkaan ymmärtäkö väärin: miltei jokaisen indikaattorin voi masteroida, ja hyödyntää sitä menestyksekkäästi treidaamisessa. Pääpointti on osata olla luottamatta niihin (perusperiaatteisiin) sokeasti ja ymmärtää, että yksittäisten indikaattorien käyttäminen menestyksekkäästi vaatii paljon aikaa ja aivotyötä!
Johannes Sippola
Kirjoittaja on treidaaja, lääketieteen opiskelija ja Medifilm Oy:n toimitusjohtaja.
