Fundamenttisijoittamiseen kuuluu oleellisesti FOMO-ongelma (fear of missing out). Jälkiviisastella voi kuitenkin aina.
Olen viime aikoina pohtinut jonkin verran fundamenttisijoittamista ja teknistä analyysiä sekä psykologiaa, joka näihin kytkeytyy. Fundamenttisijoittamisessa on mielestäni huomattavasti helpompaa saavuttaa edge etenkin pienemmissä yhtiöissä kuin puritanistisessa teknisessä analyysissä esimerkiksi NYSE:ssä. Siinä voitollinen treidaaminen riippuu lopulta hyvin paljon kyvystä tunnistaa edgen olemassaolo tai puuttuminen omalla strategialla. Fundamenttisijoittaminen on kuitenkin hyvin altis haitalliselle ilmiölle, joka myös FOMO:na tunnetaan.
Etenkin vuosilta 2020 ja 2021 ennen vuoden 2022 karhumarkkinaa muistan erityisen vahvana FOMO:n tunteen, kun myin joitain vahvasti nousseita kasvuosakkeita (kuten Reveniota ja Qt:ta) sen vuoksi, että lyhyen aikavälin arvostukset olivat mielestäni venyneet kireiksi. Kurssit kuitenkin vain jatkoivat nousua pitkän aikaa.
Psykologisia ongelmia
Lähtökohtaisesti position myynti nopeasti saadulla hyvällä voitolla on hyvin harvoin huono idea. Etenkin fundamenttisijoittamisessa on kuitenkin pidemmällä aikavälillä erittäin vaikeaa olla altistumatta itsensä solvaamiseen ja FOMO:on, mikäli osake jatkaa koko position myynnin jälkeen vahvan momentumin ajamana rajua nousua ylös. Olen huomannut, että tällaiset kokemukset ovat myös johtaneet selviin psykologisiin ongelmiin nyt käynnissä olevassa laskumarkkinassa.
Vuosien 2020 ja 2021 nousumarkkinassa (pl. lyhyt koronakuoppa vuonna 2020) oli erittäin tottunut siihen, että edes kohtuullisten fundamenttien yhtiöiden kurssipudotukset ovat sekä lieviä että lyhyitä. Tämä jätti ainakin allekirjoittaneelle jokseenkin sisäänrakennetun ajatuksen siitä, että etenkin (oman analyysin ja Inderesin analyysin mukaan) hyvien fundamenttien yhtiöiden kurssilaskut pitää hyödyntää miltei joka kerta (jokainen dippi on ostopaikka -mentaliteetti), koska edes mahdolliset negatiiviset uutiset yhtiöstä eivät laskeneet kurssia. Positiiviset uutiset taas saivat kurssin mahdollisesti raketoimaan todella lujaa.
Tämä mentaliteetti johti kohtalokkaisiin seurauksiin vuoden 2022 laskumarkkinassa, jossa aikaisemman bull-markkinan mukaan täydellisiltä ”ostettavilta dipeiltä” näyttävät paikat tuottivat runsaasti turskaa. Alla esimerkkeinä Harvia ja Solteq.
Jälkiviisaana positiot olisi pitänyt myydä joko stop lossilla paikallisten pohjien mennessä rikki (Harvia), tai etenkin Solteqin tapauksessa viimeistään silloin, kun yhtiö antoi negatiivisen tulosvaroituksen toukokuussa 2022. (Huom. nyt vuoden 2022 markkinassa huonot uutiset todella laskivat kursseja!) Vaikka tajusin laskumarkkinan alkaneen jo jossain H2 2022 alussa, tämä ei valitettavasti heijastunut OMXH:n puolella toimintaani. Tuloksena oli lopulta katastrofivuosi, jonka fiilistelyistä voitte lukea lisää tästä postauksesta.
Bull-markkina ohi
Nyt vuoden 2023 alkaessa olen yrittänyt parantaa toimintaani ja olen aidosti koittanut myös myydä positioita kunnolla nousuihin, etenkin riskisempien yhtiöiden osalta. Vuoden alkuvaiheessa oli toki muutenkin helpohkoa perustella kasvanutta myyntiä ”tammirallin voittojen kotiutukseen” vedoten. Olen identifioinut, ettemme ole enää ainakaan vuosien 2020 ja 2021 bull-markkinassa, joten tässä tapauksessa voittojen kotiuttaminen mittaviin nousuihin tuntui luonnolliselta. Alla on kuvaesimerkkeinä Solteqin, Duellin ja Remedyn myyntejä. (Remedyssä on tehty myös takaisinosto, molemmat toimeksiannot on toteutettu vuoden 2022 puolella. Duellissa kyse oli tarkalleen ottaen loppuvuodesta 2022 otetun treidiposition kotiutuksesta.)
Tähän samaiseen aiheeseen liittyy laajempi kokonaisuus portfolion hallinnasta. Se on isohko kapitteli, jonka jätän mahdollisesti ihan omaksi kirjoituksekseen tulevaisuudessa.
Johannes Sippola
Kirjoittaja on treidaaja, lääketieteen opiskelija ja Medifilm Oy:n toimitusjohtaja.
