Yhdysvaltain teknologiasektori ohitti markkina-arvolla mitattuna koko Euroopan pörssit. Tapettiinko Euroopassa omat innovaatiot suojaamalla vanhaa?
Elokuun lopussa kuultiin amerikkalaisten teknologiasektorin yhtiöiden ylittäneen markkina-arvoltaan koko Euroopan kaikki pörssiyhtiöt. Bank of America laski teknologiasektorin markkina-arvoksi 9,1 triljoonaa dollaria kaikkien Euroopan pörssien yhtiöiden markkina-arvon jäädessä 8,9 triljoonaan dollariin. Vielä vuonna 2007 eurooppalaisten pörssiyhtiöiden markkina-arvo oli nelinkertainen Yhdysvaltain teknologiasektoriin nähden, mikä kertoo tiivistetysti paljon kuluneen vuosikymmenen suuntaviivoista.
Listoja maailman suurimmista teknologiayhtiöistä hallitsevat pitkälti amerikkalaiset ja aasialaiset jätit. Eurooppalaisia yhtiöitä löytyy vasta hajasijoilta. Vanha manner on jäänyt voitokkaiden, innovatiivisten ja kasvavien tekno-osaajien vauhdista.
Euroopassa on juhlallisissa puheissa vannottu eurooppalaisen yhteistyön nimiin tarkoituksena kyetä kilpailuun ulkopuolelta eli käytännössä Yhdysvalloista ja Aasiasta tulevia jättiläisiä vastaan.
Ylevät tarkoitusperät eivät ole todellisuudessa näyttäytyneet toivottuna innovatiivisuutena vaan pikemminkin uusiin tuotteisiin ja palveluihin kohdistuneena regulaationa.
Pyrkimyksenä on ollut osaltaan lyödä kiilaa Euroopan ulkopuolisten suuryhtiöiden paikoin jopa määräävää markkina-asemaa vastaan ja toisaalta suojella perinteisempiä tuotannonaloja. Tämä sotii kuitenkin samalla vastaan eurooppalaistakin teknologiasektoria, jonka pitäisi kyetä uusiin innovaatioihin ollakseen aidosti kilpailukykyinen.
Euroopassa toteutetun regulaation aiheellisuudesta voidaan käydä keskustelua. Liian suuriksi paisuvat teknojätit eivät tietenkään ole hyväksi alan kilpailulle. Määrääviin markkina-asemiin on osattu perinteisesti puuttua Yhdysvalloissakin valjastamatta sääntelyä kuitenkaan tuotekehityksen tielle. Kuka uskoo eurooppalaisten ponnistavan regulaation turvin kilpailukykyisyyteen innovaatioiden kärkeä vastaan?
Hillitsemislähtöinen ajattelutapa regulaatioineen on lopulta uhka kaikelle liiketoiminnalle ja kilpailulle – varsinkin kun muiden kotikentillä kehityksen annetaan tapahtua vapaammin.
Kun Euroopassa on jääty käyttämään suitsia uuden edessä ja puolustamaan hanakasti vanhaa, on Amerikassa ja Aasiassa oltu vastaanottavaisempia teknologiselle kehitykselle ja aiempia käytäntöjä haastaville uusille konsepteille.
Amerikkalaisten tekno-osakkeiden kiidettyä – ja jopa kiihdytettyä – jyrkässä nousussa on aiheellisesti muistutettu kuplan mahdollisuudesta. Vuosituhannen taitteen teknokuplasta on kulunut nostalgianlämpöisesti parikymmentä vuotta.Jälkiviisas on tunnetusti viisain vastaamaan siihen, onko tämä kerta erilainen. Mielessä syttyvät kuitenkin kirkkaankeltaiset valot varoitukseksi seuratessa markkinoiden yltiöpositiivisiltakin tuntuvia reaktioita esimerkiksi uutisiin splittauksista eli osakkeiden jakamisesta useampaan osaan.
Yhdysvaltain tekno-osakkeiden arvostus voi olla tällä haavaa hankalalla tasolla, mutta se ei poista sitä faktaa, missä uusimpia teknologisia innovaatioita on viimeiset vuodet luotu ja missä niille on pistetty hanttiin. Ei ole kaukaa haettua väittää omien innovaatioiden tulleen tapetuksi Euroopassa.
Eurooppa on saanut nimensä kreikkalaisesta mytologiasta, jossa häräksi muuntautunut pääjumala Zeus kaappasi Europa-neidon ja ui tämä selässään Kreetan saarelle. Nyt neidon voi nähdä pudonneen härän kyydistä.
Henri Häkkilä
Kirjoittaja on Suomen Osakesäästäjillä työskentelevä piensijoittaja.
