Osakesäästäjien tulisi yhdessä painostaa politiikkoja korjaamaan aikaisempien vuosien räikeät virheet ja laiminlyönnit sekä vaatia kaikille eurooppalaisille osakesijoittajille yhtenäinen kohtelu ja kevyt verotus.
1900-luvun alussa maailman suurimmat pörssit löytyivät Euroopasta. Sitten Pohjois-Amerikan finanssisektori saavutti johtavan aseman maailmassa kun maiden hallitukset harjoittivat markkinatalouden periaatteita kunnioittavaa ja dynaamista talouspolitiikkaa.
Maailmansotien jälkeen uudet poliittiset liikkeet muokkasivat Euroopan mannerta. Keski- ja Itä-Euroopassa pörssit suljettiin Neuvostoliiton vaatimuksesta, ja Länsi-Euroopassa vasemmistopuolueet suhtautuivat vastedes osakesijoittamiseen kielteisesti ja rasittivat sitä korkealla verotuksella.
Toisaalta öljymaiden rikastuttua 1970-luvun lopulla nämä alkoivat sijoittaa varojaan eurooppalaisiin pörssiyrityksiin. Iso-Britannia ja Benelux-maat heräsivät edistämään osakemarkkinoiden toimivuutta 1980-luvulla. Vuosituhannen vaihteessa kommunismista vapautuneet maat aloittivat osakesijoittamisen tyhjästä.
Viime vuosikymmenien aikana Kauko-Idän maat (Japani, Kiina, Etelä-Korea, Taiwan) nostivat osuuttaan kaupankäynnin määrässä ja pörssien markkina-arvossa. Lisäksi monessa maassa osakesijoittamista kehitettiin tarjoamalla uusia sijoitusratkaisuja, kuten eläkerahastojen sijoituskuoria.
Kaikesta muualla maailmassa tapahtuneesta positiivisesta kehityksestä huolimatta osa EU-maista suhtautuu edelleen osakesijoittamiseen varauksellisesti.
Pääomatulojen korkea verotus on vuosikymmenten ajan laimentanut suomalaisten kiinnostusta pörssiin. Nasdaq OMXH toimiikin paljolti ulkomaisten sijoittajien varassa, joiden osuus kaupankäynnistä on merkittävä. Ilman näiden panosta meidän kansalliset pörssimarkkinat olisivat epälikvidit eli osakkeiden hinnanmuodostus ontuisi pahasti.
Toisaalta harjoitetun politiikan seurauksena lähes kaikki suuret pörssiyhtiöt ovat Euroclearin selvitysten mukaan siirtyneet ulkomaiseen omistukseen.
Samankaltaisen epäonnistuneen talouspolitiikan seurauksena Itävallan pörssin (WBAG) markkina-arvo on vain kaksinkertainen verrattuna Luxembourgin pörssiin (LuxSE) — mikä on todella vähän kun ottaa huomioon, että maan väkiluku on seitsemänkertainen verrattuna tähän pieneen finanssikeskukseen. Saksan pörssi, Deutsche Börse Group, on markkina-arvoltaan EU27:n suurin—mutta selvästi pienempi kuin Kanadan pörssi (TSX Group), vaikka jälkimmäisessä maassa asukkaita on 45 miljoonaa vähemmän.
Monessa jäsenmaassa kansalaiset sijoittavat rahansa edelleen mielummin pankkitilille kuin pörssiin. Tämä siitäkin huolimatta, että Euribor-korko on ollut viimeisen vuosikymmenen ajan ennätyksellisen alhainen ja monet pörssiyritykset ovat menestyneet hienosti maailmalla, minkä seurauksena niiden kurssit ovat samassa ajassa nousseet voimakkaasti.
Lisäksi moni yhtiö on maksanut vuosittain (efektiivistä) osinkoja 1-4 %. Liian usein muut kuin Euroopan maat korjaavat hyödyn eurooppalaisten pörssiyritysten menestyksestä osakkeiden kurssinousun ja osinkojen muodossa.
Jotain olisi tehtävä jotta Eurooppa saisi kurottua kiinni muiden etumatkaa. Vaikka nykyinen geopoliittinen tilanne on erityisen haastava, niin toimeen tulisi ryhtyä pikimmiten. Sijoittajien tulisi suosia äänestäessään poliitikkoja, jotka ymmärtävät rahamarkkinoiden ja terveen pörssin merkityksen talouskasvuun sekä kansalaisten varallisuuden muodostukseen. Lisäksi piensijoittajien olisi korkea aika ryhdistäytyä ja aktivoitua intressiryhmänä kansainvälisesti.
Euroopan kielimuurit on käytännössä murrettu parempien modeemien ja “yhteisen” englannin kielen laajemman omaksumisen myötä. Internetin avulla sijoittajat ja heidän edunvalvontaorganisaatiot eri maissa voisivat toimia tiiviissä yhteistyössä—tai he voisivat toimia “laumana”, niin kuin hiljattain amerikkalaiset piensijoittajat, jotka painostivat viranomaisia korjaamaan hedgefund-yritysten epäterveitä toimintatapoja.
Osakesäästäjien tulisi yhdessä painostaa politiikkoja korjaamaan aikaisempien vuosien räikeät virheet ja laiminlyönnit sekä vaatia kaikille eurooppalaisille osakesijoittajille yhtenäinen kohtelu ja kevyt verotus. Nämä vaatimukset voisivat saada vastakaikua Euroopan unionista, koska ne resonoivat tämän yhteiseurooppalaisen hankkeen yleisten tavoitteiden ja periaatteiden kanssa. Tavoitteena tulisi olla koko Euroopan unionin kattavat sisämarkkinat, johon yhteiset ja hyvin toimivat osakemarkkinat kuuluisivat olennaisena osana. Tällöin Euroopan asema kohenisi.
Timo Rislakki
Kirjoittaja on kansainvälisestä osakekaupasta kiinnostunut kauppatieteen maisteri, joka julkaisi vuonna 2021 kirjan Cross-border stock investment in the European Union & graded capitalism.
