Miksi Suomen eläkejärjestelmä toimii kehnosti? Korkoa korolle -ilmiön edut olisi pitänyt huomata jo aikoja sitten.
Pääkirjoituksessa, (Viisas Raha 6/2024), Suomen Osakesäästäjien puheenjohtaja (nyk. toimitusjohtaja) Karri Salmi hahmotteli kattavasti eri eläkevaihtoehtoja. Asia todella kuuluu sijoitusten piiriin, ja siksi se on lähelle Viisas Raha -lehden aihepiiriä. Nimittäin sijoitukset nousevat keskiöön työeläkejärjestelmässä, kuten myöhemmin havaitaan.
Käytämme esimerkkinä henkilöä, jonka palkka on 3 800 €/kk. Sijoitamme kaikki hänen eläkemaksunsa korkoa korolle -tuottaviin arvopapereihin ja laskemme hänen eläkkeensä ja saadut palautukset.
Työnantajan ja palkansaajan eläkemaksut ovat 25 prosenttia bruttopalkasta eli 950 €/kk. Eläkevaroja kerätään 40 vuotta. Varat tuottavat korkoa korolle -periaatteella 5,5 prosenttia, mikä koostuu osakesijoitusten 7 prosentin ja korkosijoitusten 4 prosentin tuotosta. Käytämme apuna Mandatum-konsernin korkoa korolle -laskuria, joka antaa henkilön eläkepääomaksi 1,6 miljoonaa euroa. Summa on työeläkeyhtiön hallussa, ja sen tuotoista maksetaan tämän henkilön työeläke.
Tulokset ovat kohtuullisella tasolla vertailukelpoisia nykyhetkeen, kun jätetään inflaatio huomioimatta.
Kun henkilö on ensimmäistä vuotta eläkkeellä, hänen eläkepääomansa tuottaa 5,5 prosenttia eli 88 000 euroa. Määritellään henkilön eläkkeeksi 3 800 €/kk eli 45 600 €/v. Kun eläke on maksettu, vuoden tuotosta jää ylijäämää 42 400 euroa. Seuraavana vuonna eläkepääoma on 1 642 400 €, jolloin 5,5 prosentin tuotto on 90 332 €. Eläke on noussut inflaation verran eli 2,5 prosenttia, jolloin eläke on 3 895 €/kk eli 46 740 €/v. Toisena vuonna ylijäämää jää 43 592 euroa eli 2,65 prosenttia eläkepääomasta. Näin jatkuu vuodesta toiseen eläkeläisen kuolemaan asti. Eläkepääoma kasvaa inflaation mukana ja säilyttää arvonsa.
Nyt 3 800 euron palkasta eläke on 60 prosenttia eli 2 280 euroa. Uudessa järjestelmässä eläke on 3 800 €/kk, mikä on siis 66 prosenttia korkeampi kuin nykyinen eläke.
Palautukset eläkeläisen kuoleman jälkeen
Kun tämä eläkeläinen kuolee, hänen työeläketilillään on varoja 1,6 miljoonaa euroa lisättynä inflaation aiheuttamalla kasvulla. Eläkepääoma on tehnyt tehtävänsä ja se palautetaan maksajille. Sopiva jakosuhde on seuraava: työnantajat 50 prosenttia, vainajan perilliset 33 prosenttia ja loput työeläkeyhtiölle.
Työnantajille siis palautetaan 800 000 euroa, mikä jaetaan työaikojen kestojen suhteessa.
Työnantajan eläkkeiden maksuosuus yksityisaloilla on 17,7 prosenttia, jolloin 3 800 euron palkasta se on 670 €/kk eli 8 050 €/v. Maksut 40 vuoden aikana ovat 322 000 euroa. Palautus on 2,5-kertainen maksuihin verrattuna.
Palkansaajan maksuosuus on 7,15 prosenttia palkasta, jolloin 3 800 euron palkasta pidätetään 272 €/kk eli 3 264 €/v. Työuran 40 vuoden aikana eläkemaksujen suuruus on 130 000 euroa. Palkansaajan perillisille palautetaan kolmasosa eläkepääomasta eli 530 000 euroa. Palautus on nelinkertainen eläkemaksuihin verrattuna.
Kaikki nämä varat ovat syntyneet työnantajien ja palkansaajien toiminnan tuloksena sekä tehokkaalla sijoitustoiminnalla. Yhteiskunnan varoja ei ole käytetty. Eläkemaksuilla on kerätty 455 000 euroa ja sijoitukset ovat tuottaneet 1 140 000 euroa. Eläkkeistä maksetaan siis 60 prosenttia sijoitustoiminnan tuloksena saaduista sijoitustuotoista ja 40 prosenttia palkansaajan ja työnantajien maksuista saaduista sijoitustuotoista.
Palautukset ovat paljon suuremmat kuin työuran aikana kerätyt pääomat. Pääomamarkkinat käytännössä kustantavat koko työeläkejärjestelmän. Tämä ei ole mitään erityistä. Monille yrityksille sijoitustuotot ovat keskeinen osa toimintaa. Me emme vain ole tottuneet ajatukseen, että jonkin yhteiskunnallisen toiminnan menot saadaan rahamarkkinoilta.
Eläkkeistä ja palautuksista on maksettava verot. Kun varat tulevat sijoituksista, valtio ja kunnat saavat jatkuvan rahavirran pääomamarkkinoilta työeläkejärjestelmän kautta. Tuleva työeläkejärjestelmä siis tuottaa voittoa valtiolle ja kunnille. Tällaisia järjestelmiä ”heikossa hapessa” oleva Suomi tarvitsee.
Miksi meidän eläkejärjestelmämme toimii näin kehnosti?
Syyt juontavat juurensa 1960-luvulle. Silloin rakennettiin järjestelmä, jossa osa kerättävistä eläkevaroista ohjattiin jo eläkkeellä oleville. Se oli silloin hyvä ratkaisu. Mutta järjestelmä olisi pitänyt purkaa 1990-luvulla, koska tuolloin kaikki palkansaajat olivat eläkejärjestelmän piirissä. Näin ei tehty.
Silloin olisi pitänyt havaita, että korkoa korolle -järjestelmä tuotti erinomaisia tuloksia. Jokaisen palkansaajan kaikki eläkemaksut olisi pitänyt sijoittaa. Ja kun kaikkien eläkemaksut olisi sijoitettu, olisi saatu jokaiselle eläkeläiselle kuukausipalkan suuruinen eläke, työnantajat ja perikunnat olisivat saaneet palautuksina takaisin kaikki maksunsa moninkertaisina. Ja valtio ja kunnat olisivat hyötyneet merkittävistä verotuloista.
Työmarkkinajärjestöillä on ollut kaksikymmentä vuotta aikaa uudistaa työeläkejärjestelmä. Sitä ne eivät ole tehneet. Enää emme voi odottaa. Työeläkejärjestelmän uudistus on siirrettävä hallituksen ja eduskunnan vastuulle. Uudistus on hankala, mutta ei mahdoton.
Kirjoittaja Pentti Salo on insinööri ja osakesäästäjä.
