Suomi on maailman vaikeimpia kieliä, mutta jyvälle päästyä ovat sanojen merkitykset helppo päätellä. Kansanedustaja on valtionpäiville valittu henkilö, joka edustaa kansaa; ei siis yhtä kansan alaryhmää, saati edunvalvontajärjestöä.
Kotimaisten kielten keskuksen mukaan sana ministeri perustuu latinan sanaan minus, joka tarkoittaa vähempää tai vähemmän. Latinan minister on palvelija, apulainen. Lain mukaan ministerien on oltava rehellisiksi ja taitaviksi tunnettuja Suomen kansalaisia.
Nämä vaikuttavat unohtuneen monelta ehdokkaalta, ja jopa ministeriltä, vuosien saatossa. Oman kansan edun edelle asetetaan puolueen tai jopa oma henkilökohtainen etu. Monissa vaalivastauksissa ehdokkaat leikkaa-liimaavat joko lobbareiden tai puolueensa (pahimmassa tapauksessa nekin lobbareiden) teesejä. Rahaa luvataan valtion kassasta, jahka tulee valituksi.
Suomen verotus on kuin pieleen mennyt IT-hankinta.
Julkisen sektorin kulurakennetta ja vastuita on hankala järkeistää (lue: leikata, sopeuttaa, saneerata) ilman jonkun edunsaajaryhmän älähdystä. Lopputuloksena julkisen sektorin kulurakenne paisuu kuin pullataikina. Tuki- ja veroviidakko monipuolistuu (lue: monimutkaistuu) himmeliksi, jota eivät tohtorit ja kansanedustajatkaan ymmärrä. Tämä näkyy erinomaisesti omistajien verotuksessa.
Tällä vuosituhannella poistettiin yhtiöveron hyvitysjärjestelmä avoir fiscal, eli osingot tulivat tuplaverolle. Tämän jälkeen pörssiyhtiön osingosta osa on ollut verovapaata, osa pääomaveron piirissä. Verovapaata osaa on vuosien saatossa leikattu ja pääomatuloveroihin lisätty progressio. Pääomanpalautukset on rinnastettu osingoiksi.
Alle tuhannen euron luovutusvoitot ovat verovapaita ja jos asuu kaksi vuotta omistamassaan kodissa, myyntivoitto on verovapaata. Listaamattoman yhtiön omistajan osinkoverotus riippuu yhtiön matemaattisesta arvosta sekä maksetun osingon määrästä ja taso on listayhtiötä matalampi. Jos omistaa holdingyhtiön kautta listayhtiötä, saa osingot verottomasti.
Listaa voi jatkaa loppumattomiin kuvailemalla eroavaisuudet omaisuusluokkien ja omistajatyyppien yhdistelmien välillä. Verotus on vuosien aikana kiristynyt ja monimutkaistunut. Sijoittajat ja sijoitusmuodot eivät ole tasaveroisia. Lyhyimmän korren kansanedustajien tarjoamasta korsipinosta ovat vetäneet tavalliset kansalaiset.Suomen verotus on kuin pieleen mennyt IT-hankinta, joka leikkaa-liimaa-ratkaisuilla pyritään pitämään väkisin ja hinnasta piittaamatta käynnissä. Olisiko jo aika aloittaa puhtaalta pöydältä? Mallia voi ottaa vaikka etelänaapurista.
Victor Snellman
Kirjoittaja on Suomen Osakesäästäjien toimitusjohtaja.
Kirjoittaja on Viisas Raha -lehden päätoimittaja ja Suomen Osakesäästäjien toimitusjohtaja.
