Kuten kaikki tiedämme, sijoittamisessa ja säästämisessä tärkeintä on aloittaminen. Silti se on samalla suurin syy siihen, miksi monet eivät sijoita: asioista pitäisi ottaa itse selvää, ja riskit tuntuvat isoilta.
Toisaalta aloittaminen on nykyään äärimmäisen helppoa, sillä arvo-osuustilin saa avattua omassa verkkopankissa, ja pankit tarjoavat valmiita ja ammattilaisten hoitamia sijoitustuotteita kuukausisäästösopimuksista puhumattakaan.
Aloittamisen tärkeyttä on helppo korostaa karkealla esimerkillä: Mauri on 20-vuotias opiskelija, joka on juuri aloittanut säännöllisen sijoittamisen ja kuukausisäästämisen. Pekka sen sijaan on saman ikäinen, mutta on juuri siirtynyt työelämään vakituiseen työsuhteeseen. Molemmat nipistävät kuukausittain tuloistaan 100 euroa sivuun, Mauri sijoituksiin ja Pekka matalakorkoiselle tilille. 10 vuoden pitkäjänteisen säästämisen jälkeen Pekalla on kasassa 12 000 euroa. Nuoren ikänsä puolesta Mauri sen sijaan on voinut tehdä korkeariskisiä sijoituksia, ja sitä kautta saanut sijoituksillensa tasaista 10% vuosittaista tuottoa. Kun tämä yhdistyy korkoa korolle-ilmiöön, onkin Maurilla 10 vuoden päästä kasassa yli 18 000€.
Esimerkissä on ongelmansa, sillä ajanjaksolle sisältyisi varmasti kohtia, jolloin Mauri ei yltäisi korkeahkoon tuottotavoitteeseensa. Lisäksi maailmantalouden ja korkojen kehitystä on äärimmäisen vaikeaa ennustaa 10 vuoden aikavälillä, puhumattakaan opiskelijan mahdollisuuksista laittaa kuukausittain 100 euroa sivuun. Tästä huolimatta yksinkertaistettu esimerkki osoittaa aikaisin aloittamisen merkityksen: Maurilla on kyseisessä skenaariossa 6000 euroa enemmän säästöjä, sillä “raha tekee jatkuvasti työtä hänen puolestaan”.
Yksi toimivalta kuulostava tapa aloittaa sijoittaminen ovat esimerkiksi matalakuluiset indeksirahastot. Lähtökohtaisesti indeksit tuottavat aina, etenkin pidemmällä sijoitushorisontilla, ja ovat useimmiten turvallisia kohteita. Tällöin aloitteleva sijoittaja ei jää jahkailemaan sopivan kohteen etsimisessä, vaan indeksi tuo pääomalle tuottoa samalla kun sijoittaja voi itse tutustua monimutkaisempiin sijoitusinstrumentteihin sekä osakemarkkinoilla tarjolla oleviin yhtiöihin. Tällöin aloittamisen kynnys on ylitetty, eivätkä tuotot mene jahkailun takia sivu suun eikä pääoma homehdu matalakorkoisella tilillä.
On kuitenkin muutamia asioita, joista aloittelevan sijoittajankin tulisi hetimmiten ottaa selvää. Näitä ovat esimerkiksi kaupankäyntikulut sekä sijoitusinstrumenttien sisältö. Pankkien välillä on suuria eroja sijoittamisen kustannuksissa, ja oma pankki kannattaakin kilpailuttaa oman kaupankäyntiaktiivisuuden mukaan, sillä toimeksianto- ja säilytyspalkkiot ovat kaksi erillistä menoerää. Lisäksi uuden rahastosijoittajan tulee aina tarkistaa rahaston hallinnointipalkkiot. Myös turhan monimutkaisista instrumenteista kannattaa pysyä kaukana, ennen kuin todella ymmärtää niiden toiminnan.
Sijoittaminen saattaa kuulostaa välillä monimutkaiselta, kun analyytikot käyttävät termejä, joista tavallinen säästäjä ei ole koskaan kuullutkaan. Sitä sijoittaminen ei kuitenkaan ole, kun näkee vähän vaivaa ja aloittaa niin sanotusti “pienin askelin”. Kun aloittamisen kynnys on kerran ylitetty, on siitä helppo jatkaa kohti suurempia pääomia ja tuottoja!
Aaron Romatowski
Kirjoittaja on Nuorten osakesäästäjien aktiivi ja Aalto-yliopistossa opintonsa aloittava kauppatieteiden ylioppilas.
