Osakemarkkina katsoo koko ajan tulevaisuuteen, mutta sijoittajan kannattaa silloin tällöin katsoa myös taaksepäin.
Osakesijoittamisessa on virkistävää ottaa oppia historiasta. Niinpä katson 1600-luvun Hollantiin, josta nostan esiin kolme tärkeää esimerkkiä.
1. Menestyvän toimialan valinta: Maustekauppa.
Maailman menestyksekkäin osakeyhtiö syntyi 20.3.1602, kun Hollannin Itä-Intian Kauppakomppania (Verenigde Oostindische Compagnie) perustettiin. Kätilönä toimi maan hallitus, joka pakotti Aasian maustekaupassa liian verisesti keskenään kilpailleet 12 pikkuyhtiötä yhdistymään ja tehokkaasti hajauttamaan Aasian maustekaupan riskejä osakkaiden kesken. Lisäksi muodostettava kauppakomppania sai 21 vuoden yksinoikeuden maustekauppaan.
Näin voimansa yhdistänyt Hollannin Itä-Intian Kauppakomppania onnistui riistämään maustekaupan hallinnan Portugalilta, mutta joutui kilpailemaan Britannian kanssa seuraavat 200 vuotta. Väkiluvut vuonna 1600 olivat: Portugali 1,1 miljoonaa, Hollanti 1,5 miljoonaa ja Britannia 6,2 miljoonaa asukasta.
Kauppakomppanian kulta-aikana (1630–1670) – 40 vuoden ajan – yhtiön voitto oli 18 prosenttialiikevaihdosta. Siitä puolet jaettiin osinkoina, ja osinkotuotto oli 9 prosenttia.
Seuraava vaihe oli toiminnan laajentaminen (1680–1730). 50 vuoden ajan yhtiön voitto oli 10 prosenttia liikevaihdosta, josta osinkoina jaettiin kolme neljäsosaa. Osinkotuotto oli 7,5 prosenttia.
Yhtiön toiminta loppui 200 vuoden jälkeen vuonna 1798, kun siirtomaavallaksi nouseva Hollanti kansallisti yhtiön.
Kulta-aikana kauppakomppanian osakkeiden arvo eli yhtiön markkina-arvo oli 78 miljoonaa Hollannin Guldenia, jonka on arvioitu olevan nykyrahassa 7 900 miljardia dollaria. Kyseessä oli siis jättimäinen yritys. Vertailun vuoksi Alphabet (Google) + META (Facebook) + Amazon + Microsoft eli USA:n neljä mega-yhtiötä ovat yhteensä markkina-arvoltaan 8 100 miljardia dollaria.
Kulta-aikanaan kauppakomppania oli siis maailman rikkain yhtiö. Sillä oli tuolloin yli 150 kauppalaivaa, 40 sotalaivaa, 50 000 työntekijää ja 10 000 sotilaan yksitysarmeija.
Johtopäätös 1: ”Trend is your friend” – eli kannattaa identifioida vahva ja kasvava toimiala, johon sitten panostaa. Tuolloin trendaava toimiala oli maustekauppa.
2. Toimialan paras tuote: Muskottipähkinä
Maustekaupassa suurimman voiton toi muskottipähkinä, joka mausteisuuden lisäksi paransi ruoan säilyvyyttä. Erityisen halutuksi muskottipähkinän tekivät kolme ominaisuutta: sen uskottiin suojaavan rutolta, sillä oli hallusinogeenisiä vaikutuksia ja sen todettiin lisäävän seksuaalista halukkuutta. Esimerkiksi Britanniassa rikkaalla yläluokalla oli tapana maustaa alkoholijuomiaan (siideri, punssi) muskottipähkinällä.
Muskottipähkinöitä kasvoi kuitenkin vain yhdessä paikassa, Banda-saarilla (nyk. Indonesia). Euroopassa muskottipähkinöiden myyntihinta on 300-kertainen Banda-saarilla maksettuun ostohintaan verrattuna. Yksi pauna (1/2 kg) pähkinöitä oli tuolloin hinnaltaan ”seitsemän lihavaa härkää”, siis lähes painonsa arvosta kultaa.
Tällainen voittomarginaali sai britit ja hollantilaiset taistelemaan verisesti Banda-saarten omistuksesta, kunnes lopulta vuonna 1621 Hollannin Itä-Intian Kauppakomppania voitti. Britit palasivat vielä kerran vuonna 1664, mutta heidät tuhottiin taas.
Loppuratkaisu saatiin vuonna 1667, jolloin Britannia ja Hollanti sopivat vaihtokaupasta. Hollanti sai pitää rikkaat Banda-saaret muskottipähkinöineen ja Britannia sai vastineeksi kylmän ja soisen saaren, johon oli 1626 perustettu Uusi Amsterdam -niminen siirtokunta.
Britit antoivat paikalle nimen New York, saari oli Manhattan. Manhattanin maapohjan nykyinen arvo on noin 1 500 miljardia dollaria ja keskimääräinen vuotuinen arvonnousu on ollut +6,4 prosenttia p.a. viimeisten 400 vuoden ajan.
Loppuratkaisuna vuonna 1769 ranskalainen Pierre Poivre (eli osuvasti ‘Petri Pippuri’) onnistui salakuljettamaan Banda-saarilta muskottipähkinän taimia ja perusti plantaasin Ceylonille. Britit seurasivat perässä, tarjonta kasvoi voimakkaasti ja hintataso romahti. Kauppakomppanian 150-vuotinen monopoli oli vihdoin murrettu.
Johtopäätös 2: Sijoituskohteita kannattaa etsiä kaukaakin, sieltä “missä pippuri kasvaa”. Pelkkä menestyvän toimialan löytäminen ei riitä, on identifioitava myös toimialan paras, sen sisäinen voittaja.
Johtopäätös 3: Ikuista monopolia ei ole, mutta pitkäikäisiä voi kyllä löytää.
Johtopäätös 4: Osakesijoittajan on viisasta hajauttaa moneen omaisuusluokkaan, riskipitoisten osakkeiden lisäksi vaikkapa varmatuottoisiin kiinteistöihin tai tonttimaahan.
3. Oikea hinta: Tulppaanit
Hollannin Itä-Intian Kauppakomppanian tuotoilla vaurastuneet hollantilaiset kauppiaat ja talonpojat maalauttivat muotokuviaan Rembrandtilla (1606–1669) ja muilla hollantilaisilla mestareilla sekä keksivät ajankulukseen ostaa ja myydä tulppaanin sipuleita toisilleen.
Vuonna 1554 Ottomaanien sulttaani Suleiman I Suuri lähetti tulppaanin sipuleita lahjaksi Pyhän Roomalaisen Keisarikunnan keisarille Kaarle V:lle. Ja vain 40 vuotta myöhemmin (1593) alkoi Hollannissa nykypäivään asti jatkunut tulppaanien jalostus ja viljely.
Vuonna 1634 ranskalaisten spekulanttien vaatimuksesta tulppaanisipulien kaupan sääntelyä höllennettiin. Ja kaksi vuotta myöhemmin, syyskuussa 1636, harvinaisempien sipulien hinnat nousivat jopa satoja prosentteja. Erikoista tilanteessa oli, että kaupattavat sipulit oli jo istutettu syvälle multapenkkeihin, eikä ostaja voinut nähdä ja tutkia kauppatavaraa.
Kauppaa käytiin jokaisessa kaupungissa Hollannissa, ja tulppaanien yleinen ”hinta-indeksi” oli huipussaan 20-kertainen edelliseen vuoteen (1635) nähden. Yhdestä tulppaanin sipulistavoitiin maksaa jopa 2 500 guldenia eli käsityöläisen 10 vuoden palkkaa vastaava summa.
Kunnes – sipulien huutokaupassa Haarlemin kaungissa, helmikuun 3. vuonna 1637, ei tullut tarjouksia, vaikka hintoja alennettiin useaan otteeseen. Ostolaita oli tyhjä. Paniikki levisi, ja helmikuun lopussa kauppiaat sopivat, että vuoden alun jälkeen tehdyt sopimukset sai perua 10 prosentin maksua vastaan. Tämäkään ei auttanut, joten Haarlemin kaupunki sääti, että kaikki avoinna olevat sopimukset sai perua 3,5 prosentin maksua vastaan.
Hollannin oikeuslaitos käsitteli tulppaanikaupan kanteita vielä vuonna 1639, mutta lopputulos oli, ettei tehtyjä sopimuksia juurikaan noudatettu. Hollannin hallitus ei puuttunut asiaan, vaan antoi markkinan hoitaa omat sotkunsa.
Vasta 200 vuotta myöhemmin, vuonna 1841, skotti Charles Mackay koetti ymmärtää tulppaanimanian psykologiaa kirjassaan “Memoirs of Extraordinary Popular Delusions and the Madness of Crowds” eli “Ihmisten eriskummallinen harhaisuus ja massojen hulluus”.
Johtopäätös 5: Jos kohteen eli osakkeen hinta tuntuu järjettömältä, olet luultavasti oikeassa.
Johtopäätös 6: Jos tunnistat hintakuplan, kannattaa myydä ensimmäisenä ennen kuin ostolaita on tyhjä.
Johtopäätös 7: Markkinat ovat markkinat. Hallitus tai keskuspankki ei ratsasta pelastamaan sijoittajaa.
Jari Paakkarinen
Kirjoittaja on Helsingin Osakesäästäjien puheenjohtaja.
