Kun sijoitusmaailmassa puhutaan yrityksen vastuullisuudesta, viitataan tavallisesti ESG-toimintaan eli siihen, kuinka yritys toimii vastuullisesti ympäristön, yhteiskunnan ja hallintotapansa osalta. ESG tulee sanoista environment, social ja governance.
Vastuullisuus ei ole musta-valkoista ja yhteismitallista. FIM:in sijoitusjohtaja Mika Leskinen tarkentaa sen johtuvan siitä, että eri yrityksillä ja eri toimialoilla on erilaiset riskit ja mahdollisuudet liittyen vastuullisuuteen. Yritykset raportoivat vastuullisuudesta yhä enemmän, mutta se ei ole täysin vertailukelpoista, kuten esimerkiksi talouslukujen kohdalla.
Yritys ei voi Leskisen mukaan vain julistautua vastuulliseksi, vaan se ansaitaan tekojen kautta pitemmän aikavälin kuluessa. Yrityksille annetaan vastuullisuusluokitus. Luokitukset koostuvat Leskisen mukaan kymmenistä ellei sadoista indikaattoreista. Lisäksi eri sektoreilla on omia, kullekin sektorille olennaisia indikaattoreita.
– Indikaattoriviidakon vuoksi voi olla vaikea saada selkeää arviota siitä, onko jokin yritys vastuullisuudessa parempi kuin toinen, hän sanoo.
Vastuullisuudessa eurooppalaiset yritykset ovat keskimäärin maailman kärkeä. Leskinen nostaa erikseen suomalaiset ja pohjoismaalaiset yritykset ja näkee niiden erottuvan vielä pikkuisen muita enemmän edukseen. Euroopan ja USA:n välillä on hiukan kuilua ja siitä vielä vähän kauempana kehittyvät markkinat.
– Kaikilla markkinoilla löytyy kuitenkin sekä kärkipään yrityksiä että pahnan pohjimmaisia, Leskinen muistuttaa.
Avoimuus on avainsana yrityksen vastuullisuudessa
Vastuullisuuteen kuuluu etukäteen määritellyt tavat toimia eli millä tavalla vastuullisuus näkyy yrityksen toiminnassa. Leskinen korostaa, että vastuullisuuteen kuuluu myös viestiä mahdollisimman avoimesti miten yrityksellä menee. Siihen voi kuulua positiivisia ja negatiivisia asioita, joista on hyvä kertoa säännöllisesti.
Pelkästään positiivisia asioita ja onnistumisia ei kannata kertoa, sillä sijoittajat ovat vähintään yhtä kiinnostuneita riskeistä ja mahdollisista ongelmista. Siksi niistä pitää osata kommunikoida mahdollisimman avoimesti:
– Yritykset tiedostavat vastuullisuuteen liittyvät avainriskit ja mahdollisuudet ja kehittävät riskienhallintamekanismeja. Niiden suhteen on toimittava avoimesti. Yritystä arvioivat tahot tekevät sitten omat johtopäätökset yrityksen vastuullisuuteen liittyvistä riskeistä ja mahdollisuuksista, Leskinen kertoo.
– Jos ongelmia on jo realisoitunut, niistä tulisi ehdottomasti kertoa viipymättä, huomauttaa Leskinen.
Leskinen kertoo toimitusketjun suhteen kiinnostavasta hankkeesta yrityslainsäädännöstä Sveitsissä. Uudella lailla haettiin sitä, että Sveitsiin rekisteröityjä yrityksiä voitaisiin asettaa syytteeseen Sveitsissä Sveitsin ulkopuolella tapahtuneesta rikkomuksesta. Näin yritys olisi vastuussa siitä, mitä alihankintaketjussa tapahtuu. Laki jäi suhteellisen täpärästi hyväksymättä.
– Yritettiin saada läpi lakia siitä, että yritys olisi virallisesti vastuussa alihankintaketjussaan tapahtuneista ongelmista tai lainrikkomuksista, Leskinen kertaa
– Voisi ajatella kuitenkin, että käytännössä ainakin maineensa osalta yritykset ovat vastuussa alihankintaketjustaan, mutta laki siitä vielä puuttuu.
Huonot viestintätavat voivat vaikuttaa sijoittajiin
Leskinen arvelee, että yritysten viestintä vaikuttaa sijoittajiin herkemmin kuluttajaliiketoimintaa tekevissä yrityksissä, kuin b-to-b –puolella.
– Ero on kaventunut, mutta kuluttajat reagoivat erityisesti negatiiviseen viestintään jonkin verran jyrkemmin ja nopeammin, hän sanoo ja viittaa muun muassa hankintaketjuihin liittyviin tilanteisiin:
– Ne ovat riskejä kaikille yrityksille, mutta ponnahtavat todennäköisesti helpommin julkisuuteen silloin, kun kuluttajaliiketoimintaa harjoittava yritys on kyseessä. Kyllähän se kiinnostaa ihmisiä enemmän.
Varsinkin skandaalin kautta luottamus menetetään helposti ja sen takaisin rakentaminen vaatii aikaa ja kovaa työtä. Skandaalit nousevat helposti median avulla yleiseen tietoisuuteen, mutta viimekädessä johtopäätöksiä yritysvastuusta ei tehdä mediajutun perusteella, vaan on pureuduttava tilanteeseen syvemmälle.
– Skandaaleita voi tulla kaikille. Vaikka on kuinka hiotut prosessit, aina voi tapahtua jotain yllättävää. Sitä pienemmällä todennäköisyydellä negatiivisia yllätyksiä kuitenkin ilmaantuu mitä paremmin yritys on valmistautunut, sanoo Leskinen ja korostaa avoimuutta myös vaikeassa tilanteessa.
Yritykset toimivat aiempaa tarkempien silmien alla, ja niistä ollaan yhä kiinnostuneempia. Sitä myötä skandaaleita saattaa nousta julkisuuteen useammin, vaikka rikkomukset eivät sinänsä ole varsinaisesti yleistymässä.
– Skandaalit aiheuttavat yrityksille sekä mainehaittaa että taloudellisia menetyksiä, jolloin yhä useampi yritys haluaa toimia oikein, sanoo Leskinen.
– Harva toimitusjohtaja haluaa johtaa yritystä, johon sijoittaja ei halua sijoittaa omien vastuullisuusperiaatteidensa mukaisesti.
Miten voi arvioida yrityksen vastuullista sijoitusmielessä?
– Selvittämällä itselleen, mitä yritys tuottaa. Se on konkreettinen asia ja helpompi tapa analysoida yritystä kuin miettiä, miten yritys toimii, sanoo Mika Leskinen, FIM:n sijoitusjohtaja.
– Esimerkiksi ilmastonmuutoksen näkökulmasta voi pohtia, onko yrityksen valmistama tuote osa ongelmaa vai osa ratkaisua. Pienen analyysin jälkeen kysymyksen voi ratkaista itse melko hyvin.
Syvempää analyysiä vastuullisuudesta voi tehdä selvittämällä esimerkiksi, miten yritys toimii alihankintaprosesseissa, kuinka energiaa kuluttava tuotantoprosessi yrityksellä on ja kuinka se kohtelee työvoimaa, onko ollut ongelmia kansainvälisten normien suhteen, onko esiintynyt korruptiota ja onko yrityksellä vahvat prosessit negatiivisten riskien ehkäisemiseksi.
