Kultaisen sijoitussäännön mukaan 10 prosenttia sijoituspääomasta sijoitettaisiin taiteeseen.
Taidesijoittamisessa hiljainen tieto ja hyvät keräilijäverkostot ovat tärkeitä. Niitä hyödyntämällä voitot voivat nousta suuriksi, mutta vain osa taiteesta säilyttää tai nostaa arvoaan.
– Taide opettaa itse, siksi sijoitustaipaleen alussa ei tarvitse olla taiteen asiantuntija, sanoo Pauliina Laitinen, taidemarkkinoiden asiantuntija, FT.
Taidesijoittamisen voi aloittaa luontevasti taiteen keräilystä. Kierretään näyttelyitä ja katsotaan runsaasti taidetta, hankitaan edullisempia teoksia ja aletaan seurata taiteen hintoja. Alkuun pääsee hankkimalla esimerkiksi 500 euron arvoista taidegrafiikkaa. Vähitellen oma maku selkiytyy, ja hankitaan arvokkaampia teoksia.
– Välillä on hyvä myös myydä omia teoksia, jotta tottuu taidemarkkinoiden lainalaisuuksiin. Taidekaupassa on psykologiaa paljon mukana, mikä on syytä tiedostaa, kertoo Laitinen.
Tyypillistä taidesijoittajaa hän luonnehtii joko pitkän linjan taidekeräilijäksi, sijoittajaksi tai yritystoiminnallaan menestyneeksi.
– Tavallisesti siinä vaiheessa, kun muut sijoitukset alkavat tuottaa hedelmää, varoja aletaan laittaa myös taiteeseen. Kokeneet sijoittajat tietävät, että klassikkotaide säilyttää arvonsa ja parhaimmat niistä vain nostavat hintatasoaan uuden nousukauden myötä. Laitinen sanoo ja näkisi mielellään myös nuoret aikuiset hankkimassa teoksia oman kodin myötä.
Laitisen mukaan vaatii kokemusta osata poimia oikea teos suuresta keräilytaiteen määrästä. Taito toki harjaantuu alaa seuraamalla.
– Sijoittajat oppivat nopeasti, mitä taidetta kannattaa hankkia. Paras sijoituskohde on klassikkotaideteos rakastetun taiteilijan parhaimmalta tuotantokaudelta ja sellainen, jossa on kaikki tuntomerkit, joista taiteilijan tuotannon tunnistaa, hän kertoo.
