Sijoittajakonkari Jukka Ylitalo arvioi autojensa tuottavan saman kuin pörssiosakkeet pitkällä aikavälillä eli 6–10 prosenttia vuodessa.
Klassikkoautot ovat Suomessa melko harvojen sijoituskohteita.
Jukka Ylitalo, 56, on jo kauan hankkinut sijoitusmielessä näitä vanhoja autoja, jotka edustavat klassikoiksi tulleita tyylikkäitä korimalleja.
– Autot muodostavat osan sijoitussalkustani, mutta ei näihin investoida, jos ei sydän ole mukana, Ylitalo kuvaa.
Ylitalo on aina ollut kiinnostunut hienoista menopeleistä. Ensimmäisen autonsa, vuosimallin 1967 Chevrolet Novan, hän osti jo 16-vuotiaana.
Ylitalo on myös nuoresta lähtien ajatellut autoja hyvinä sijoituksina.
Opiskeluaikanaan hän teki jonkin verran kauppaa harrasteautoilla, joita hänellä oli varaa hankkia.
– Myyjä halusi epäkuntoisesta rohjostaan eroon heti, ja kaupan jälkeen kunnostin sen. Parin viikon päästä myin lehti-ilmoituksen kautta löytyneelle ostajalle hänen unelma-autonsa. Prosessissa auton hinta monesti tuplaantui, Ylitalo kertoo.
Myös ensimmäisen klassikkonsa hän hankki jo ennen ajokortti-ikää.
– Ostin ”latolöytönä” kaksipaikkaisen Goliath Hansan tuhannella markalla. Myin sen parin kuukauden päästä 5,5 tonnilla.
Nykyisin sijoittajakonkarilla on satojentuhansien eurojen kokoelma klassikkoautoja Kirkkonummen-tallissaan.
Tällä hetkellä joukkoon lukeutuvat vuosimallien 1963 ja 1965 Jaguar E-typet, De Tomaso Pantera vuodelta 1971, vuosimallin 1985 Range Rover HSE, vuoden 1967 Cadillac Eldorado ja Aston Martin DB9 vuodelta 2008. Lisäksi Ylitalolla on muutama ”normaalimpi Jaguar” ja Harley-Davidson.
Kokoelma muuttuu hieman vuosittain, mutta kaupoistaan Ylitalo ei halua puhua sen enempää.
Yhtä autoaan hän ei myy mistään hinnasta: se on uutena ostettu ”Bond-auto” Aston Martin, jonka arvo on laskenut ja jonka kohtalo jää Ylitalon mukaan perikunnan päätettäväksi.
Ylitalo huomauttaa, että vanhojen autojen harrastuksen yksi hyvä puoli on se, että niiden arvo lähtökohtaisesti nousee.
– Uuden auton hinta taas laskee ainakin kymmenen vuotta.
Ylitalon arvokkain ajopeli on vuoden 1965 Jaguar E-type. Se on rakennettu vanhojen ajokkien Historic-sarjan rata-autoksi, jonka kansainvälinen autoliitto FIA on hyväksynyt.
– Maksoin siitä 85 000 euroa, ja olen kunnostanut sitä 25 000:lla, Ylitalo kertoo.
Jos hän myisi Jaguarin, hän arvioi saavansa siitä ainakin 140 000–150 000 euroa, mikä on verrokkien markkinahinta.
– On kuitenkin huomattava, että näiden myyminen on usein pitkä prosessi. Kansainväliset huutokaupat tarjoavat nopeimman väylän, mutta niissä on melkoiset kustannukset. Hintakuvan selvittämiseksi on monia kansainvälisiä sivustoja, kuten hagerty.com.
Ylitalo uskoo autojensa tuottavan saman kuin pörssiosakkeet pitkällä aikavälillä eli 6–10 prosenttia vuosittain.
– Hagertyn tilastojen mukaan tämä on toteutunut, hän sanoo.
– En käy kokoelman autoillani kuitenkaan aktiivisemmin kauppaa, joten ensisijaisesti ostan näitä kiinnostuksen takia. Sivutuotteena saan sitten pitkällä tähtäimellä arvonnousua.
Ylitalo on valmis muokkaamaan kokoelmaansa sopivan tilaisuuden tullen. Hän koettaa pitää kokoelman 5–10 auton kokoisena, koska sitä määrää voi vielä järkevästi ylläpitää.
Hänestä korona-aikana ei kannata sitoa pääomia liikaa klassikkoautoihin, sillä ne ovat sijoituskohteita, joita on vaikea muuntaa rahaksi.
Ylitalo yrittää löytää automalleja, joiden arvon hän uskoo kehittyvän 5–15 vuodessa paremmin kuin klassikoiden yleisesti. Hänestä hyvä hankinta on esimerkiksi Ferrari Testarossa, hänen nuoruuden suosikkinsa.
Toisaalta hän katselee uudempaakin kalustoa, kuten noin 20-vuotiaita Ferrari 360 Modenaa ja Aston Martin DB7:aa.
Ylitalo välttää autoja, joiden tulevaisuuteen hän ei usko, kuten 1940- ja -50-lukujen ajopelit.
– Niiden muotoilu ei puhuttele heitä, jotka ovat ostamassa ensimmäistä klassikkoaan, koska yleensä unelma-auto kumpuaa omasta nuoruudesta.
Hän
Jukka Ylitalo
On tehnyt työuran pörssi- ja pankkiirimaailmassa pörssimeklarina ja FIM:n toimitusjohtajana.
Vetää nykyisin tanskalaisen varainhoitofirman Accunian Helsingin-toimistoa.
Kauppatieteiden maisteri, asuu perheineen Helsingissä.
Kertoo harrastavansa autojen ja kilpa-autoilun lisäksi muun muassa pokeriturnauksia, veteraanien yleisurheilua, crossfitiä, lomailua Ranskassa ja perhe-elämää.
