Viime vuonna suomalaiset finanssialan yritykset tekivät noin 9 000 rahanpesuilmoitusta. Kaikista ilmoitusvelvollisten tekemistä yli 39 000 ilmoituksesta kuitenkin vain noin 50 johti varojen jäädytykseen.
Kaikkiaan ilmoitusvelvolliset tekivätyli 39 000 ilmoitusta, muttavain noin 50 johti varojen jäädytykseen.
Finanssialan yritykset toivovat voivansa vaihtaa keskenään tietoja epäilyttävistä liiketoimista. Tällä hetkellä pankki- ja vakuutussalaisuus estää tiedonvaihdon, mikä hankaloittaa merkittävästi rahanpesun torjuntaa.
Pankkien ja vakuutusyhtiöiden olisisaatava nykyistä tehokkaampi keinovalikoima käyttöönsä jo ennen epäilyttävää liiketoimea koskevan ilmoituksen tekemistä. Epäilyttäviä rahavirtoja koskeva tiedonvaihto ehkäisisi rikoksia, joihin reagointiaika mitataan toisinaan minuuteissa.
– Viranomaisille tehtävään ilmoitusprosessiin kuluu nykyisellään runsaasti aikaa, ja riskinä on, että epäilyttävät rahat ehditään siirtää teille tietymättömille. Vaikka tekijä saataisiinkin kiinni, ei rikoksella hankittuja rahoja saada palautettua, Finanssiala ry:n johtaja Risto Karhunen toteaa.
– Rahanpesun torjuntaan käytetään suomalaisissa finanssilaitoksissa vuosittain tuhansia henkilötyövuosia ja kymmeniä miljoonia euroja, Karhunen huomauttaa.
Pohjoismaiden ja Baltian finanssiviranomaisten johtajat ovat päättäneetvahvistaa yhteistyötä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen torjumiseksi. Suomen, Ruotsin, Tanskan, Norjan, Islannin, Viron, Latvian ja Liettuan muodostavat työryhmän vaihtamaan kokemuksia ja tietoa.
– Rikolliset ja rikoksilla saadut rahat liikkuvat nopeasti yli maiden rajojen. Siksi kansainvälinen yhteistyö on välttämätöntä, Karhunen toteaa.
Yksi rikollisten käyttämä keino rahan pesemiseksi on niin sanottujen muulitilien käyttö. Muuli vastaanottaa esimerkiksi petoksella hankut rahat omalle tililleen ja välittää ne petoksen tekijälle.
– Muulitilin omistaja saa yleensä toiminnasta pienen palkkion. Tehokkain toimintakeino olisi muulin mahdollisimman nopea jäljittäminen ja rikoshyödyn poisotto, Karhunen sanoo.
