Ennen EU-jäsenyyttä Suomessa ei ollut yksityissijoittajia suojaavaa lainsäädäntöä, ja pankit toimivat sen mukaisesti.
Kokenut taloustoimittaja Pekka Virolainen arvioi uusimmassa Viisas Raha -lehdessä Björn Wahlroosin Barrikadeilta pankkimaailmaan -kirjaa yksityissijoittajien näkökulmasta. Hänen mukaansa keskeistä Wahlroosin pankkiirivuosien operaatioissa tuntuu olleen pitää kaikki suunnitelmat SYP:n eli nykyisen Nordean edeltäjän salonkien tai Palacen ja Savoyn kabinettien sisäpuolella, jotta haviteltavien yritysten osakkeet eivät pääsisi nousemaan.
”Lehdistöstä, saati piensijoittajista, ei tarvinnut piitata, mutta eipä Suomessa ollut ennen EU-jäsenyyttä lainsäädäntöä, joka jotenkuten suojelisi yksityissijoittajia,” Virolainen kirjoittaa.
Hänen mukaansa Wahlroos ei näytä tehneen mitään kansankapitalismin hyväksi ainakaan ennen vuotta 1992, mihin saakka hänen muistelmiensa ensimmäinen osa ulottuu.
1980-luku oli murroskausi Suomen talouselämässä. Rahamarkkinat vapautuivat, luotonanto kasvoi, yritysjärjestelyjä tehtiin ja talous ylikuumeni.”Suomi oli tuolloin pörssimarkkinana Euroopan villi länsi – ja Wahlroos oli SYP:n osakesijoituksista vastaavana johtajana sen sheriffi,” Virolainen luonnehtii.
”Toki hänkin joutui luovimaan Jaakko Lassilan johtaman KOP:n, ahneesti SKOP:n valtapiiriä kasvattaneen Juhani Riikosen sekä Suomen Pankin ja virkamieskunnan valvoman laillisuuden välimaastossa.”
Virolainen nostaa esiin, että esimerkiksi pankkitarkastusvirastolta saatettiin pyytää poikkeuslupia, jotta asiat saataisiin pidettyä piilossa tarpeeksi pitkään – ja lupia myönnettiin. Kun isot kaupat oli tehty, oli edessä ylimääräinen muodollinen velvollisuus tiedottaa asiasta lehdistölle. Vaikka yhtiöiden omistus saattoi muuttua merkittävästi, lunastustarjouksia vähemmistöosakkaille ei tarvinnut tehdä. Lakeja ei rikottu, koska niitä ei ollut.
Wahlroosin mukana tulivat yllättävät vallanvaihdokset
Wahlroosin ensimmäinen iso operaatio hänen siirryttyään akateemisesta maailmasta SYP:n johtoon oli HOP:n junailu SYP:n leiriin kilpailevien pankkien nenän edestä.
”Juuri oppimaani osakesäästämiseen tuli uusi kiinnostava elementti: yllättävät vallanvaihdokset,” Virolainen muistelee.
Hän muistaa Wahlroosin noilta ajoilta kaikkitietävän oloisena partasuuna, jolla tuntui olevan joka asiaan jokin mielenkiintoinen anekdootti.
”Uskallus oman mielipiteen napakkaan ilmaisuun juontaa juurensa osin lapsuudesta, mutta erityisesti akateemiselta uralta. Kun on opettanut Yhdysvaltain kuuluisimmissa yliopistoissa ja tottunut keskustelemaan taloustieteen nobelistien kanssa, on välillä kanttia sanoa, miten maailma toimii. Kun Wahlroos oikoo poliitikkojen käsityksiä, takana on kohtalaisen paljon perehtyneisyyttä kansantalouden perusmekanismeihin,” Virolainen kirjoittaa.
