Pohjoismaissa yrityslainat ovat tyypillisesti lyhyempiä kuin muualla Euroopassa. Yhtenä syynä siihen on luottoluokituksen puuttuminen lainan liikkeeseen laskijalta.
Pohjoismaissa reilusti yli puolet yritysten joukkovelkakirjojen liikkeeseen laskijoista on ”reittaamattomia” eli niiltä puuttuu luottoluokitus.
Tunnettuja luottoluokittajia ovat esimerkiksi yhdysvaltalaiset yhtiöt Moody’s, S&P Global Ratings ja Fitch, joiden tekemän luokituksen mukaan yhtiöt jaetaan alhaisen luottoriskin (investment grade) tai korkeamman luottoriskin (high yield) kategorioihin, joita voi olla reittaajasta riippuen tusinan verran. Luokitus vaikuttaa korkoon, jota yritys joutuu joukkovelkakirjalainoistaan maksamaan.
Varainhoitotalo Evlin korkosijoitusjohtaja Juhamatti Pukka näkee luokituksen puuttumiseen sekä historiallisia että käytännöllisiä syitä. Historialliset syyt liittyvät täkäläisten pääomamarkkinoiden syntyyn. Esimerkiksi suomalainen pääoma on perinteisesti ollut isoilla instituutioilla, kuten vakuutus- ja työeläkeyhtiöillä, jonkin verran myös rahastoyhtiöillä.
– Suomalaisen pääomamarkkinan alku on periaatteessa osakemarkkina. Kun listayhtiöt myöhemmin ovat alkaneet laskea liikkeeseen bondeja (joukkovelkakirjalainoja), yhtiöt ovat olleet jo tuttuja instituutioille, jotka ovat sijoittaneet niiden osakkeisiin. Ei ole koskaan päässyt syntymään pakkoa luottoluokitukseen, Pukka sanoo.
Hän mainitsee esimerkkinä Kemiran kaltaiset yhtiöt, jotka ovat tuttuja suomalaisille, ja ehkä ruotsalaisillekin, mutta muualle Eurooppaan mentäessä eivät yhtä hyvin tunnettuja.
– Se tarkoittaa, että sijoittajapooli on paljon pienempi. Nämä yhtiöt laskevat liikkeeseen tyypillisesti noin viiden vuoden lainoja. Keskiverron IG-yhtiön bondin maturiteetti on liikkeeseen laskun päivänä noin kahdeksan vuota, Pukka toteaa.
Matala luottoluokitus tarkoittaa yleensä, että yhtiöllä on suhteessa enemmän velkaa kuin korkeamman luokituksen yhtiöllä, ja siksi sijoittajat ovat haluttomampia laittamaan siihen hyvin pitkää rahaa kiinni. Luokituksen puuttuminen kokonaan voi Pukan mukaan vaikuttaa yhtiön mahdollisuuteen saada yli viiden vuoden rahoitusta. Sijoittajan näkökulmasta puuttuva luokitus tarjoaa mahdollisuuden sijoittaa vakavaraisiin yhtiöihin tuotolla, joka muutoin olisi saatavilla vain matalamman luottolaadun yhtiöiltä.
– Pohjoismainen markkina on siinä mielessä uniikki, että reilusti yli puolet yrityslainojen liikkeeseen laskijoista on reittaamattomia. Siksi pohjoismainen lainamarkkina on luonnolliselta maturiteetiltaan lyhyempi kuin muu eurooppalainen markkina, Pukka päättelee.
Luokitus vie aikaa ja rahaa
Suomessa ei ole lainsäädäntöön tai muuhun regulaatioon perustuvaa pakkoa käyttää luottoluokituksia. Luokituksen puuttuminen on myös keino säästää kustannuksia. Luokituksen haluava yhtiö maksaa ensimmäisestä päivästä alkaen siitä, että luokitusyhtiö alkaa laatia luokitusta, ja sen jälkeen vuosittain luokituksen ylläpitämisestä.
– Kyse on siitäkin, paljonko yrityksen johdon aikaa allokoidaan reittareille. Luokittajat ovat aika aktiivisia antamaan raameja, joiden sisällä yhtiön tunnuslukujen täytyy olla pitääkseen annetun luokituksen. Voisi
kuvitella, että se on yritysjohdolle hieman turhaltakin tuntuva rajoite, joka syö myös ajallista arvoa, Pukka arvelee.
Luokituksen saamiseksi tarvitaan siis aikaa ja rahaa, positiivinen vaikutus on rahoituksen hinnan halpeneminen. Sillä ei ole merkitystä, jos vieraan pääoman ehtoinen rahoitus tulee pankista, niin kuin suomalaisilla yrityksillä pääsääntöisesti.
– Yhtiön täytyy puntaroida, paljonko bondia täytyy olla ulkona, jotta rahoituksen halpeneminen vaikuttaa enemmän kuin luokituksen kustannukset ja siihen tarvittava ajankäyttö, Pukka sanoo.
Tyypillisellä suurella suomalaisella pörssiyhtiöllä on joukkovelkakirjarahoitusta muutamalla sadalla miljoonalla eurolla.
– Sitten kun mennään mittakaavaan, jossa kerralla lasketaan liikkeeseen 500 miljoonan euron laina, se ei enää välttämättä Suomessa onnistukaan niin helposti. Silloin joudutaan ottamaan luottoluokitus, jotta saadaan eurooppalaiset sijoittajat innostumaan, ja sitä kautta isompia bondeja ja ehkä pidempiä maturiteetteja.
Nasdaq Helsingin päälistan suurista yhtiöistä, jotka ovat laskeneet liikkeeseen JVK-lainoja, luottoluokitus on esimerkiksi Nokialla, Metsolla ja Nesteellä. Esimerkiksi Kemiralla ja Cargotecilla luokitusta ei ole.
