Biologisten lääkkeiden rinnakkaisvalmisteiden käytöllä valtio säästäisi lääkekorvauksissa vuosittain kymmeniä miljoonia euroja.
Vuoden 2017 alusta muuttuneen asetuksen mukaan lääkärin on määrättävä vaihtokelpoisista lääkkeistä edullisin. Kemiallisten lääkkeiden kohdalla hintakilpailu toimii. Rinnakkaislääkkeet tulevat markkinoille heti alkuperäisvalmisteen 20-vuotisen patenttisuojan päättyessä. Jotta rinnakkaislääke saa Kelan korvattavuuden, sen pitää olla alkuperäistä vähintään 50 prosenttia halvempi.
– Sitä mukaa kun tulee useampia rinnakkaislääkkeitä, hinta putoaa vauhdikkaastikin, varsinkin alussa yritysten hakiessa markkinaosuutta, Rinnakkaislääketeollisuuden toiminnanjohtaja Heikki Bothas sanoo.
Viitehintajärjestelmässä lääkeyritykset ilmoittavat toisistaan tietämättä Kelalle hinnat lääkkeen jokaiselle vaihtokelpoiselle pakkauskoolle.
Lääkkeiden hintalautakunta määrittää korvattaville lääkkeille hintaputken. Sen alaraja on halvimman lääkkeen hinta ja yläraja nykyisin 0,50 euroa korkeampi. Hintaputkea kavennettiin 2016.
Hintaputki on voimassa vuosineljänneksittäin, mutta lääkeyritykset voivat muuttaa tuotteidensa hintoja kahden viikon välein. Yritysten näkökulmasta kannustimena on, että ainoana hintaputkeen päässyt valmiste saa vuosineljänneksittäin kahden viikon yksinmyyntioikeuden korvattavana lääkkeenä. Sen jälkeen yleensä kaikki rinnakkaislääkkeet asettuvat hintaputkeen.
Osalla lääkeyrityksistä on tuotesalkussaan sekä innovatiivisia lääkkeitä että rinnakkaislääkkeitä, usein eri tuotemerkkeinä.
– Sillä tavalla tunnettua brändiä voidaan myydä brändinimellä ja silti päästä mukaan hintakilpailuun. Toisaalta osa alkuperäisistäkin lääkkeistä lähtee hintakilpailuun, Bothas sanoo.
Veronmaksajille iso vaikutus
Kelan ylläpitämä sähköinen reseptijärjestelmä ei tue asetuksen toteutumista biologisten lääkkeiden kohdalla, sillä se ei näytä lääkärille biologisen lääkkeen rinnakkaisvalmistetta eli biosimilaaria niin kuin se näyttää kemiallisten lääkkeiden rinnakkaislääkkeet.
Biologiset lääkkeet annostellaan yleensä pistoksina, ja antolaitteet ovat erilaisia. Sairaalakäytössä biologiset lääkkeet annetaan yleensä suonensisäisesti. Niitä käytetään tyypillisesti pitkäaikaissairauksien, kuten syöpien ja reuman, hoitoon. Tunnetuimpia ovat insuliinit.
Biologiset lääkkeiden kopioiminen rinnakkaisvalmisteeksi on monimutkaisempi ja kalliimpi prosessi kuin kemiallisissa lääkkeissä.
Suomessa esimerkiksi lääkeyhtiö Orion markkinoi myös biosimilaareja lääkkeitä. Suomen kaupallisten toimintojen johtaja Janne Maksimainen sanoo, ettei niiden laajemmalla käytöllä olisi konsernin kannalta valtavaa vaikutusta lyhyellä aikavälillä.
– Isompi juttu on se, millaisen säästön suomalaiset veronmaksajat ja potilaat voisivat saavuttaa, jos biosimilaarit olisivat tehokkaammassa käytössä. Siinä on lyhyellä aikavälillä kymmenien miljoonien eurojen säästöpotentiaali.
Maksimaisen mielestä Suomella olisi paljon opittavaa Norjasta ja Tanskasta.
– Siellä biosimilaarit on otettu käyttöön paljon vahvemmin ilman, että on potilasturvallisuutta vaarannettu, hän sanoo.
Tanska säästää 45 miljoonaa yhdellä lääkkeellä
Suomessa kymmenen eniten lääkekorvauksia aiheuttavan lääkkeen joukossa on kuusi biologista lääkettä, joista kolmelle markkinoilla on jo biosimilaari. Noiden kolmen lääkkeen korvaukset maksoivat viime vuonna 132 miljoonaa euroa. Heikki Bothaksen mukaan yhteiskunnan säästöpotentiaali on suurin piirtein puolet tuosta summasta.
– Tanskassa vaihdettiin kaikki yhden reumalääkkeen käyttäjät biosimilaareille, ja lääkkeen hinta putosi tänä vuonna 87 prosenttia. Tanska säästää 45 miljoonaa pelkästään yhden lääkkeen vaihtamisella, hän kertoo.
Biologisissa lääkkeissä ei päde, että rinnakkaislääkkeen on oltava 50 prosenttia alkuperäistä halvempi, vaan raja on 30 prosentissa.
– Suomessa biosimilaareja käytetään tietyllä tapaa hintavipuna. Kun ne ovat tulleet markkinoille, alkuperäisen lääkkeen hintaa on saatu pudotettua 30 prosentilla, ja sitten on tyydytty siihen.
Kannustimet puuttuvat
Potilaan näkökulmasta biologisen lääkkeen hinnalla ei yleensä ole merkitystä, vaikka ne ovat kalliita. Ne ovat yleensä erityiskorvattavia eli täysin korvattavia.
Lääkärilläkään ei välttämättä ole intressiä Kelan kustannuksiin.
Korvatessaan lääkkeen biosimilaarilla, hän joutuu tekemään enemmän työtä eli selittämään potilaalle, miksi lääke vaihtuu toisen nimiseen. Myös hieman erilaisen antolaitteen käyttö on opastettava potilaalle.
– Meillä ei oikein ole kannusteet kunnossa. Sen takia biosimilaarien markkina on Suomessa aika ongelmallisessa tilanteessa, Bothas sanoo.
Esimerkiksi Belgiassa lääkäreiden on mahdollista saada rahallista kompensaatiota kirjoittamalla tietty osuus resepteistä edullisemmille biosimilaareille.
– Suomessa ohjataan lääkäreiden reseptinkirjoitusta vähän verrattuna useimpiin Euroopan maihin. Aika kohdennetuilla toimenpiteillä olisi mahdollista saavuttaa isoja säästöjä, sillä aika pieni joukko lääkäreitä kirjoittaa reseptit näille valmisteille. Kyse on siitä, mikä viranomainen tarttuisi toimeen, Bothas sanoo.
Hänen mukaansa lääkeyrityksiäkään ei kannusta hintakilpailuun, että alempi hinta ei tuo lisää myyntiä. Suomessa sairausvakuutuksen lääkekorvaus rahoitetaan valtion ja palkansaajien maksuosuuksilla.
