Taiteen myynti ylellisyyshyödykkeenä laskee ensimmäisten joukossa laskusuhdanteessa. Noususuhdanteessa taiteen hinnat nousevat viiveellä. Inflaatiosuoja on vain arvotaiteella.
Taidemarkkinat ovat taloussuhdanteista riippuvaiset. Kun pääoman määrä taidemarkkinoilla laskee, laskevat myös hinnat sitä mukaa. Taidemarkkina-asiantuntija Pauliina Laitisen mukaan nyt on jo nähtävissä, että hinnat ovat polarisoitumassa.
Taideteosten parhaimmiston hinnat ovat nousseet selvästi. Kyseessä ovat silloin klassikkoteokset, joilla on hyvä provenienssi eli näyttelyhistoria. Samaan aikaan keskitasoisen taiteen hinnat ovat laskeneet. Hinta on alhaalla myös sellaisessa taiteessa, josta on paljon tarjontaa.
– Parhaimmilla sijoituksellisilla taideteoksilla on inflaatiosuojaa. Osa sijoittajista turvaa pääomiaan ja laittaa rahaa nyt kiinni arvotaiteeseen. Siltikään julkisessa myynnissä, kuten huutokaupoissa, ei myydä parhaimpia klassikkoja tällaisina aikoina, Laitinen kertoo.
Laskusuhdanteessa parempi tarjonta
Taloudellinen noususuhdanne tietää keräilijöille ja sijoittajille myös korkealaatuisempaa tarjontaa arvoesineistä ja taiteesta. Sen sijaan laskusuhdanteessa myydään enemmän edullisempaa taidetta ja kevyempiä tekniikoita.
– Korkeasuhdanteessa tulee eniten arvoteoksia julkiseen myyntiin. Kysyntää niille on laskusuhdanteessakin, mutta silloin ne vaihtavat omistajaa usein privaattimarkkinoiden kautta, kertoo Laitinen.
Nyt on aika ostaa klassikkoja ja suosituimpien taiteilijoiden tuotannon parhaimmistoa.
Laitinen näkee, että kotimaisten taidemarkkinoiden tilanne on vihdoin saavuttamassa muut länsimaiset taidemarkkinat. Samankaltainen kehitys tapahtui Ruotsissa 2000-luvun alussa. Sen jälkeen esimerkiksi 1940-luvun esittävän taiteen hinnat eivät enää ole nousseet ylös edes nousukaudella, vaan keräilijät haluavat abstraktimpaa, leikkisämpää ja haasteellisempaa taidetta.
– Myös sellainen taide kiinnostaa, jolla on harvinaisuusastetta. Keräilijöistä tulee koko ajan vaativampia ja riskeistä tietoisempia, mikä on hyvä asia, Laitinen toteaa.
– Jos nyt löytää hyvään hintaan klassikkoteoksen hyvällä provenienssilla, kannattaa siihen iskeä kiinni.
Suomalaisen taiteen kiinnostavuus ulkomaisten sijoittajien keskuudessa on säilynyt melko vakiintuneella tasolla myös taantuman aikana. Muutamat tunnetuimmat kotimaiset taiteilijat ovat taidehuutokaupoissa aina kysyttyjen joukossa. Näitä ovat Laitisen mukaan muun muassa Helene Scherfbeck, Akseli Gallen-Kallela ja Albert Edelfelt sekä joukko nykytaiteilijoittemme parhaimmistoa.
Sijoituskohteita taidemaailmassa on harvassa
Taidesijoituskohteita on vain noin kaksi prosenttia kaikesta taiteen tarjonnasta. Laitisen mukaan taide ei ole sijoituskohteena kovin likvidi, ja teos voi olla vain kerran 10–20 vuodessa huutokaupassa myynnissä, jottei hinta laske.
Sijoitusteoksilla on oltava hyvät taustatiedot. Laitinen selventää, että sijoitukseen kelpaava teos on ollut esillä taiteilijan tuotantoa käsittelevissä näyttelyissä ja se on arvioitu tärkeäksi ja aidoksi teokseksi asiantuntijapiireissä.
– Jos haluaa sijoittaa taiteeseen, pitää olla tarkka teoksen sijoituksellisuudesta. Teoksen pitää olla taiteilijan parhaimmalta kaudelta ja siinä pitää olla tyypillinen aihe ja värit, joista taiteilijan tuotanto tunnetaan, Laitinen painottaa.
– Lisäksi hinnan pitää olla kohtuullinen ja teoksen hyvässä kunnossa.
Sijoitettavasta pääomasta Laitinen suosittelee sijoittamaan taiteeseen enintään 10 prosenttia.
