Helsingin Osakesäästäjättarkastelee tänä keväänä johdon ja hallituksen omistuksia Helsingin pörssin 25 vaihdetuimmassa yhtiössä. Joko sitoutumista yhtiöön on tai sitä ei ole,puheenjohtaja Toni Onatsu sanoo.
Helsingin Osakesäästäjät (HOS) on ottanut vuoden 2021 teemakseen Helsingin pörssin yhtiöiden johdon ja hallituksen sitoutuneisuuden johtamiinsa yhtiöihin. Sitoutuneisuutta tarkastellaan omistusten kautta Helsingin pörssin 25vaihdetuimmassa yhtiössä.
– Sisäpiirin omistukset eivät ole subjektiivisia asioita: joko sitoutumista yhtiöön on tai sitä ei ole, Helsingin Osakesäästäjien puheenjohtaja Toni Onatsu sanoo.
HOS:n mukaan johdon sitoutuminen ei ole aitoa, mikäli johtoryhmän jäsenellä ei ole vähintään vuosipalkkansa verran osakeomistusta johtamassaan yhtiössä. Hallituksen jäsenille vastaavaa summaa ei ole määritelty, mutta yhdistys edellyttää jonkinlaista omistusosuutta myös hallitusjäseniltä.
Mikäli yhdistys löytää epäkohtia johdon ja hallituksen sitoutumisessa, se ottaa asian esille kevään yhtiökokouksessa.
Karenssi omistusten myynnille
Tieteellinen tutkimus tukee havaintoa siitä, että johdon omistus korreloi yhtiön menestyksen kanssa. Onatsu toivoo, että suomalaisessa yrityskulttuurissa ymmärrettäisiin pitkäaikaisen sitouttamisen merkitys yhtiön tulevaisuudelle.
– Kyllä usko yhtiöön pitää lähteä sen yhtiön sisältä, ja vasta sen jälkeen siihen uskovat sijoittajat. Ei niin, että yhtiö on sijoittajien näkökulmasta ollut hyvä ja se on menestynyt vuosien varrella, minkä jälkeen sisäpiiri alkaa uskoa yhtiöön. Marssijärjestyksellä on siis tässä väliä, Onatsu huomauttaa.
Sitouttamisen kannalta merkittävää on myös se, onko omistus saatu optioina vai hankittu omalla rahalla.
– Omalla rahalla sitoutuminen voi olla vähän isomman kiven takana, ja tietysti jotkut yhtiöt voivat olla houkuttelevampia omistaa kuin toiset. Mutta jos on sellainen yhtiö, jota ei haluaisi omistaa, kannattaako sinne hallitukseenkaan mennä?
Helsingin Osakesäästäjät ei torppaa optioita täysin, mutta pitää hyvänä signaalina omalla rahalla tehtyjä osakeostoja. Se näkyy usein myös vahvempana sitoutuneisuutena.
Kun Onatsulta kysyy, mitä johdon osakepainon keventäminen viestii, syntyy pitkä hiljaisuus. Lähtökohtaisesti hän ei pidä asiaa hyvänä, mutta sanoo, että myymisen osalta on paljon vaikeampi antaa ohjenuoraa kuin omistusten määrän.
Oleellisempaa on Onatsun mukaan se, kuinka pitkään omistuksia pidetään sen jälkeen, kun oma pesti johtoryhmässä tai hallituksessa päättyy.
– Jos henkilöllä olisi jonkinlainen velvollisuus pitää osakkeita hieman pidempään – vaikka kolmesta viiteen vuotta – ehkä johtoryhmässä tehdyt päätökset olisivat hieman kauaskantoisempia kuin tilanteessa, jossa osakkeet voi laittaa heti rahoiksi.
Helsingin pörssissä sekä hyviä että huonoja esimerkkejä
Yhtiökokoukset lähestyvät, ja Helsingin Osakesäästäjät on ehtinyt jo perata huomattavan määrän Helsingin pörssin yhtiöiden omistuksista.
– On uskomattoman monia yhtiöitä, joissa hallituksen ja johtoryhmän jäsenillä ei ole osakkeen osaketta yhtiöstä. Se tuntuu ihan käsittämättömältä, Onatsu ihmettelee.
Huonoina esimerkkeinä Onatsu mainitsee Huhtamäen, jonka johtoryhmässä on ainakin viisi henkilöä, joilla ei ole lainkaan osakeomistusta, ja Nordean.
– Nordeassa valittiin pari vuotta sitten paljon uusia hallituksen jäseniä. Sielläkin oli kourallinen henkilöitä, joilla ei ole yhtään osaketta. Tuntuu aika yllättävältä, että meillä on yhtiöitä, joissa ei tällaista sitouttamiselementtiä ole.
Etenkään johtoryhmän osalta keskeistä ei ole se, onko omistusta vai ei, vaan se, onko omistusta riittävästi. Onatsu antaa esimerkiksi yhtiön, jonka kuvitteellinen osake maksaa 7,8 euroa.
– Jos johtoryhmän jäsen omistaa vaikka tuhat osaketta, kuvittelemmeko oikeasti, että se 7 800 euroa osakeomistuksia jollakin tavalla sitouttaa tätä johtajaa, joka nauttii kenties 200 000 euron vuosipalkkaa?
Helsingin pörssissä on Onatsun mukaan paljon epäsuhtia palkan ja sitouttamisen suhteen, mutta toisaalta on myös useita yhtiöitä, joissa on selkeä kasvollinen omistus ja sisäpiiri on merkittävällä tavalla sitoutunut yhtiöön.
– Ainakin Kemiran ja Valmetin johdolla on kautta linjan huomattava omistus.
Katse kääntyy poliitikkoihin
Pörssiyhtiöt raportoivat omistuksista hyvin vaihtelevin käytännöin. Vuodesta 2016 tuli EU-tasolla voimaan markkinoiden väärinkäyttöasetus (MAR). MAR-asetus edellyttää yhtiöitä raportoimaan sisäpiirin omistuksista pörssitiedottein. Se on huomattava heikennys aiempaan nähden, kun
Suomessa ennen vuotta 2016 oli käytössä julkinen sisäpiirirekisteri, johon johdon ja hallituksen omistukset päivittyivät suoraan arvo-osuusjärjestelmästä.
Onatsun mukaan nykyinen käytäntö ei ole riittävän avoin. Sijoittajilla on oikeus saada tietoa yhtiöstä ja sen omistusrakenteesta.
– Ei pitäisi olla niin, että sijoittajan täytyy alkaa ynnäillä yhteen pörssitiedotteita saadakseen tietää tämän päivän omistajuustilanteen.
Lainsäädännöllinen minimi jättää yrityksille paljon liikkumavaraa, ja se näkyy. Osa yhtiöistä julkaisee omistajatietoja lähes reaaliaikaisesti nettisivuillaan, mutta joukkoon mahtuu niitäkin, joiden omistajatiedot on päivitetty useita vuosia sitten.
– Näen tämän myös lainsäädännöllisenä kysymyksenä. Kun asiat eivät ole ristiriidassa EU-asetusten kanssa, ei ole mitään estettä tehdä omaa sääntelyä, mikä parantaisi yhteiskunnallisen avoimuuden tilaa. Siinä katse kääntyy poliitikkoihin, ei yhtiöihin, Onatsu sanoo.
