Oman yrityksensä myytyään Reima Linnanvirta kaipasi mahdollisuutta olla yhä mukana sellaisten ihmisten kanssa, joilla on intohimoa rakentaa ja luoda uutta. Enkelisijoittajana hän jakaa nyt osaamistaan muille yrittäjille.
Reima Linnanvirralla on parisen kymmentä enkelisijoitusta kerrallaan. Hän painottaa sijoituksissaan b2b-yrityksiä. Oman yritystaustansa vuoksi hänellä on ymmärrystä erityisesti b2b-liiketoiminnasta, ja se näkyy myös hänen sijoituksissaan.
– Olen onnistunut omalla yrittäjäurallani ja uskon, että nyt voin auttaa muita yrittäjiä heidän matkallaan. On mukava antaa takaisin ja auttaa, hän sanoo.
Sopivaa yhtiötä valitessaan Linnanvirta noudattaa tekemiään sijoituskriteereitä. Ensin karsitaan ne yritykset, jotka eivät niihin yllä.
– Valittavalla yhtiöllä pitää olla esimerkiksi tietty liikevaihto tai käyttäjämäärä. Yhtiön arvostuksen pitää olla määrätyssä haarukassa ja kierroksen koon pitää olla määrätyn kokoinen. Näin filtteröin pois sellaiset, jotka eivät osu näihin teknisiin kriteereihin. Sitten lähden katsomaan yritystä kohta kohdalta läpi, Linnanvirta kertoo.
– Aloitan aina ongelmasta. Maailma on täynnä hienoja ratkaisuja, mutta itse mietin, kuinka merkittävä ongelma on. Jos ongelma ei ole iso, ei ole isoa markkinaakaan. Selvitän myös, onko yrityksen tarjoama ratkaisu ongelmaan hyvä sekä ovatko ihmiset valmiita maksamaan siitä ja onko siinä sellaista kulmaa, mitä kilpailijalla ei ole.
Linnanvirralle on tärkeää myös, että yrityksessä on monipuolinen tiimi, jolloin kaikki toiminta-alueet tulevat katettua:
– Ei voi olla niin, että jokainen keskittyy tuotteeseen, mutta kukaan ei osaa myydä.
Kun nämä seikat ovat kunnossa, aletaan miettiä, kuinka yrityksestä tehdään iso.
Vain pieni osa sijoituksista tekee hyvän tuoton
Linnanvirta puhuu 5-2-2-1 –säännöstä eli siitä, että viidessä yrityksessä kymmenestä enkeli menettää rahansa, kahdessa saa omansa takaisin, kahdessa saa jonkin verran voittoa ja yksi tekee sijoittamisesta kannattavan.
– Lähtökohtaisesti jokaisen yrityksen pitää voida skaalautua niin paljon, että se voi olla tämä yksi, josta voi tulla 10-kertaisesti rahat takaisin, hän sanoo.
Linnanvirran viimeinen kriteeri on, kuka yrityksen ostaisi, miksi ja koska.
– Suurin osa tuotosta tehdään myymällä yritys. Siksi kartoittamalla tulevaa myyntipotentiaalia voin laskea, onko yrityksestä kannattavaan sijoitukseen.
Linnanvirralla on 20–30 yritystä kerrallaan, jolloin on todennäköisempää, että joukossa on myös merkittävää voittoa tuovia ”poikkeustapauksia”, kuten hän sanoo.
Pörssisijoittamisessa keskimääräisen portfolion keskiarvotuotto ja mediaanituotot ovat hyvin lähellä toisiaan. Enkelisijoittamisessa sitä vastoin keskiarvotuotto on paljon korkeampi kuin mediaanituotto, jolloin laaja portfolio on todennäköisesti kannattavampi kuin pieni portfolio.
Suurimmassa osassa sijoituksistaan Linnanvirta toimii aktiivisessa roolissa neuvonantajana tai hallituksen jäsenenä.
– Tavallisesti olen yleensä aktiivisempi sijoitukseni alkuvaiheessa, noin kolmen vuoden ajan. Kun yhtiö on kehittynyt hyvälle tasolle ja mukaan on tullut muita sijoittajia, joilla on parempi osaaminen siinä vaiheessa yrityksen polkua, voin itse alkaa käyttää aikaa taas uuden kohteen kanssa, Linnanvirta kertoo.
Enkelisijoittaminen on pitkäjänteistä ja riskistä toimintaa
Uusia enkeleitä tulee koko ajan lisää. Suomessa onkin paljon laadukkaita yhtiöitä startup-sijoituksia etsiville enkeleille.
Linnanvirran mielestä on hyvä, että mahdollisimman moni, jolla on mahdollisuuksia, lähtee enkelisijoittamiseen mukaan. Mutta riskit on ymmärrettävä.
– 10 yrityksen portfolio keskimäärin 10 000 euron sijoituksella per yhtiö vaatii ainakin 100 000 euroa. Lisäksi pitäisi olla toiset 100 000 euroa jatkosijoituksiin. Koska enkelisijoittaminen on omaisuusluokkana riskinen, pitäisi turvaamassa olla vielä muita sijoituksia, kuten kiinteistöjä tai pörssiosakkeita, hän neuvoo.
Tyypillisenä aloittelevan enkelin virheenä Linnanvirta näkee sijoittamisen isolla panoksella yhteen yhtiöön.
– Ajatellaan sen olevan ainoa sijoitus ja laitetaan kerralla 50 000 euroa sen sijaan, että aloitettaisiin 10 000–20 000 euron sijoituksella ja jätettäisiin tilaa jatkosijoituksille ja muille yhtiöille.
Toinen virhe, jonka Linnanvirta tunnustaa itsekin tehneensä, on se, että innostuu liikaa ideoista.
– Monella startupilla on loistavia ideoita, mutta pitää ymmärtää, että hyvä idea ei tarkoita hyvää bisnestä eikä hyvä bisnes tarkoita kannattavaa sijoitusta, hän kiteyttää ja sanookin neuvovansa aloittelevia enkeleitä katsomaan ensin sata sijoitusmahdollisuutta läpi ja vasta sen jälkeen voi alkaa sijoittaa.
Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran toukokuussa 2021. Sen tiedot on päivitetty ajan tasalle.
