Lehti suomalaiselle sijoittajalle

Avioliittoon aikovan pariskunnan on syytä pohtia omaisuudenjakoa ja mahdollista avioehtoa tarkkaan. Kuva: iStock

Puhu rahasta parisuhteessa

Romantiikka ja raha vaikuttavat keskenään kaukaisilta asioilta. Raha vaikuttaa kuitenkin monin tavoin parisuhteen eri vaiheissa, joten pariskuntien on syytä opetella puhumaan taloudestaan avoimesti.

Maanantaina julkaistussa Taloudellisen mielen rauhan oppaan ensimmäisessä jaksossa muistutettiin, että rahasta puhuminen on kaiken a ja o. Sama pätee parisuhteessa.

Tuoreella pariskunnalla ei ole vielä rahaan liittyviä kysymyksiä ratkottavanaan, kun he deittailevat ja asuvat eri osoitteissa. Parisuhteista ja taloudesta bloggaava Sonja Rajala nostaa yhteisen katon alle siirtymisen ensimmäiseksi suureksi askeleeksi, jolloin raha-asioista tulisi neuvotella.

Kun Rajala aikoinaan muutti yhteen nykyisen aviomiehensä kanssa, he miettivät, miten rahoja tulisi hallinnoida. He päättivät perustaa yhteisen tilin, jonne he siirsivät rahaa suhteessa molempien tuloihin. Molemmille jäi myös oma tili.

– Mielestäni on täysin hyväksyttävää, jos pariskunnan toinen osapuoli maksaa kaikki kulut ja heillä on käytössään yhteinen tili. Ratkaisevaa on, että asia on mietitty läpi. Väitän, että pariskunnat eivät neuvottele rahasta tarpeeksi ja tuo esille omia rahankäyttöpreferenssejään.

Kehitysjohtajana työskentelevä Rajala on miehensä kanssa kehittänyt erittäin tarkat prosessit talousasioiden hoitoon parisuhteessa. Pariskunnan tulot ovat vaihdelleet vuosien varrella, jolloin he ovat päivittäneet sekä kotibudjetin suuruutta että summia, jotka kumpikin maksaa kotibudjettiin.

Vihkisormus ei yhdistä kaikkea

Seuraava taitekohta parisuhteessa on usein naimisiinmeno. Toisin kuin voisi kuvitella, avioliitossa kaikki ei ole yhteistä.

– Molemmat aviopuolisot vastaavat omasta omaisuudestaan ja ottamastaan velasta. Ne ovat siten puolisoilla erillisiä, toteaa lakimies Maiju Rihtniemi lakiasiaintoimisto Rihtniemi Law’sta.

Ainoa avioliiton solmimisesta seuraava velvollisuus on elatusvelvollisuus. Se tarkoittaa, että kummankin puolison tulee kykynsä mukaan osallistua yhteiseen taloudenhoitoon ja puolison elatukseen.

Avoliitossa elatusvelvollisuutta ei ole, sillä puolisot ovat lain silmissä kuin kaksi kaverusta, jotka asuvat yhdessä.

Niin kauan kuin avioliitto tai avoliitto jatkuu, laki ei juuri puutu asiaan. Vasta suhteen päättyessä eroon tai kuolemaan tilanteeseen liittyy useita säädöksiä.

Lasten saaminen keikauttaa Rajalan mielestä pariskunnan talouskuviot uusiksi kaikista radikaaleimmin.

– Yleensä nainen jää pidemmäksi aikaa kotiin hoitamaan lasta. Kotiin jäämisellä on omat vaikutuksensa uraan, tuloihin ja eläkkeeseen. Pariskunta voisi miettiä, kuinka työssäkäyvä osapuoli voisi kompensoida kotivanhemman tulojen menetystä esimerkiksi maksamalla yhteisissä nimissä olevaa asuntolainaa tai sijoittamalla toisen nimissä, Rajala sanoo.

Rajala itse sai lapsen kesällä 2017. Hän sopi silloin miehensä kanssa, että molemmat jäävät yhtä pitkäksi ajaksi kotiin hoitamaan lasta.

– Monella on harhakuva, että jos toisella puolisoista on suuremmat tulot, hänen ei kannata jäädä kotiin. Todellisuudessa negatiivinen vaikutus tuloihin kompensoituu pitkälti Suomen progressiivisen verotuksen ansiosta. Haluankin haastaa kaikkia laskemaan ja miettimään, miten erilaiset päätökset todella vaikuttavat heidän talouteensa, Rajala sanoo.

Kaikki päättyy aikanaan

Avioliitto voi ajautua karille ja päättyä avioeroon. Tällöin puolisoiden koko omaisuus lasketaan yhteen ja jaetaan tasan puolisoiden kesken. Puolittamisperiaatteen voi estää avioliittoa ennen tai sen aikana laaditulla avioehdolla.

– Avioehto ei ole epäluottamuslause puolisoa kohtaan. Avioehdon laatimiseen on useita vaihtoehtoja: avioehdolla voidaan esimerkiksi poistaa puolisoiden avio-oikeus kokonaan toistensa omaisuuteen tai jättää avio-oikeus voimaan kuoleman varalle. Avioehto tulee aina laatia tapauskohtaisesti asiakkaan tarpeet huomioiden, kertoo lakimies Fida Hairetdin Lakiasiaintoimisto Pro Laki Oy:stä.

Avioliitto päättyy viimeistään toisen puolison kuolemaan. Jos vainajalla ei ollut lapsia eikä testamenttia, aviopuoliso perii hänet.

– Testamentti on ainoa lain sallima määräys kuoleman varalle. Kuolleelta ei voi enää varmistaa, mitä hän halusi omaisuudellaan tehtävän. Testamentti kannattaa teetättää ammattilaisella, Rihtniemi sanoo.

– Testamentti vähentää riitoja, ja se voi olla myös verosuunnittelun väline, jatkaa Hairetdin.

Juttu on julkaistu alun perin Viisaan Rahan numerossa 2/2018.

Lisää aiheesta "Oma talous"