Lehti suomalaiselle sijoittajalle

Kuva: iStock

Kumpi lopulta kannattaa: sijoitusten hajauttaminen vai keskittäminen?

Hajauttaminen on sijoittajan ainoa ilmainen lounas. Silti monella osakkeenomistajalla on vain muutaman yhtiön osakkeita salkussaan. Keskittämällä hyötyy salkun voittajista, mutta riskeiltä se ei suojaa.

Sijoittajan ilmaisella lounaalla tarkoitetaan sijoittamisessa tilannetta, jossa olisi mahdollista tehdä täysin riskittä jokin tuottava kauppa esimerkiksi hyödyntämällä hinnoitteluvirhettä. Hajauttamisella ei siis varsinaisesti luoda riskittömiä salkkuja, joten siltä osin ilmaisu on harhaanjohtava, vaikka se onkin hyvin yleisesti käytössä.

Jos jako omaisuuslajeihin eli allokaatio määrittää tuotto-odotusta ja odotetun kokonaisriskin, olisi omaisuuslajien sisällä tapahtuvan hajauttamisen rooli enemmänkin turhien riskien poistamisessa.Puhutaan epäsystemaattisen riskin poistamisesta.

Epäsystemaattisella riskillä tarkoitetaan yksittäiseen arvopaperiin liittyvää riskiä. Nämä ovat hajauttamisella liki täysin poistettavissa, jolloin jäljelle jää systemaattinen riski eli markkinariski. 

Kun kohteita on liikaa, on seuraaminen hankalaa ja aikaa vievää.

Suomalaisten salkut ovat keskimäärin hyvin keskitettyjä. Useimmilla osakkeenomistajilla on enintään kolmen yhtiön osakkeita salkussaan. Facebookin Sijoituskerho-ryhmän kyselyssä kävi muutama vuosi sitten ilmi, että 7–10 eri yhtiön osakkeiden omistaminen oli hyvin tavallista. Erittäin harvalla oli yli 20 eri yhtiön osakkeita. Kevään 2019 koulutuskiertueellamme monella osallistujalla oli yli 15 prosenttia sijoitusvarallisuudestaan yhdessä yksittäisessä yhtiössä.

Koska epäsystemaattinen riski on omin toimin melkein täysin poistettavissa, olisi järkevän sijoittajan lähtökohtaisesti syytä toimia näin. Samaan aikaan hajauttaminen luo tiettyjä ongelmia. Kun kohteita on liikaa, on seuraaminen hankalaa ja aikaa vievää.

Tämän lisäksi oikeiden valintojen tuoma taloudellinen hyöty vähenee. On myös otettava kaupankäyntikulut huomioon, varsinkin jos salkun koko on pieni.

Kannattaako keskittäminen?

Keskittämisellä on mahdollista saada täysi ilo irti hyvistä valinnoista, eikä seuraaminenkaan aiheuta erityisiä ongelmia. Keskitetyn salkun ongelmana ovat kuitenkin virhearviointien taloudelliset seuraamukset. Jos hajauttaa varansa vaikkapa tasaosuuksin kolmeen yhtiöön ja yhden yhtiön arvo lähtee luisumaan, on sijoittajan reagointikyvystä ja päätöksentekokyvystä kiinni, missä vaiheessa tappiot katkaistaan.

Yhden yhtiön 50 prosentin tappio tarkoittaa, että salkun arvo alenisi noin 16,7 prosenttia. Tämä ei ensisilmäyksellä vaikuta paljolta, mutta vaikutus salkun pitkäaikaiseen tuottoon on merkittävä.

Grafiikkaa, joka osoittaa, että kolme samansuuruista osaketta salkussa kasvattaa sijoittajan tuottovaatimusta.

Jos ajatellaan, että indeksisalkku nousisi seitsemän prosenttia vuodessa uudelleensijoitettuine osinkoineen, kymmenen vuoden aikana olisi salkun kokonaistuotto noin 96 prosenttia. Jos salkku ensimmäisen vuoden aikana tosiaan laskee tuon 16,7 prosenttia, nousee seuraavan yhdeksän vuoden vuotuinen tuottotavoite kymmeneen prosenttiin.

Tämän takia sijoittajan pitää lyödä indeksiä melko selkeällä marginaalilla seuraavan yhdeksän vuoden aikana. Se on hankalasti saavutettavissa hyvin hajautetulla salkulla. Mikäli ensimmäisen vuoden tappio olisi 30 prosenttia, olisi tuottovaatimus peräti 12,1 prosenttia vuosittain tasaiseen seitsemään prosenttiin verrattuna.

Yksi vai kymmenen yhtiötä?

Vuoden 2019 Suuren Osakesäästäjäpäivän konkaripaneelissa sijoittajalegenda Seppo Saario nosti esille salkun keskittämisen etuja. Hänen mielestään ensimmäisen kymmenen vuoden aikana kannattaa keskittää salkkunsa yhteen yhtiöön. Saarion mukaan ”sillä ne rahat tehdään”.

Tähän on sinänsä helppoa yhtyä, kunhan yhtiövalinta osuu lankulle edes jotenkuten. Suurimman Talvivaara-huuman aikana kuitenkin yli 80 000 sijoittajaa menetti varojaan väärän yhtiövalinnan takia. Toisaalta Nokia-huumassa luotiin todella monta markkamiljonääriä.

Mitä keskitetympi salkku on, sitä tarkemmin on tutustuttava yhtiöihin. On myös laadittava mahdollisten tappioiden katkeamiselle strategia. Perinteinen myyntisignaali, kun yhtiön kurssi on laskenut edellisestä huipusta 20 prosenttia riippumatta syystä, voisi olla paikallaan varsinkin hyvin keskitetyssä salkussa.

Käytännössä saavutetaan melko täydellistä hajautushyötyä jo kymmenellä osakkeella. Kun osakkeiden määrä ylittää 25, on vaikeaa enää perustella lisähajautusta riskin alentamisella. Useimmille sopinee lukumäärä jostakin näiden lukujen välistä.

 

Grafiikkaa, joka osoittaa, että hajauttamisella salkun riski pienenee.

Hajautusta suunniteltaessa on myös syytä tarkistaa yhtiöiden painoarvot salkussa. Halutaan, että valinnoilla on merkitystä, eikä haluta, että jonkun yksittäisen yhtiön riski hallitsee kokonaisuutta liikaa. On myös syytä tarkistaa asiaa sektoripainoilla, ettei yksittäinen sektori hallitse kokonaisuutta.

Hajautuksen suurin käytännön hyöty tavallisille sijoittajille paljastuu, kun halutaan tehdä korkean riskin sijoituksia. Jos salkku on ennestään hyvin hajautettu ja kaikin puolin tasapainoinen, on mahdollista tehdä pieniä sijoituksia korkean riskin kohteisiin ilman, että salkun kokonaisriski kasvaa erityisen paljon.

Jos salkussa on ennestään esimerkiksi 15 kannattavaa ja osinkoa maksavaa yhtiötä, nämä luovat salkulle hyvän perustan, mikäli riskisijoitus ei kannatakaan. Toisaalta jos riskisijoitus onnistuu, on rahallinen hyöty kokonaissalkussa rajattu, mutta tämä voi edesauttaa indeksin lyömistä.

Keskittämisellä ylituottoja

Rahoitusammattilaisten tekemiset on myös tutkittu laajasti hajautuksen näkökulmasta. Tutkija C. Thomas Howardin tutkimuksessa vuonna 2016 kävi ilmi, että salkunhoitajien top 10 -valinnat loivat merkittävästi lisähyötyä hoitamissaan rahastoissa. Seuraavat kymmenen suurinta osakettakin toivat lisähyötyä, mutta loput valinnat toivat keskimäärin pelkästään kurjuutta.

Piensijoittajien kannattaa keskittää salkkujaan selkeästi rahastoja enemmän.

Liikaa hajauttaminen onkin yksitärkeä osasyy, minkä takia rahastojen on vaikea lyödä indeksiä. Piensijoittajien kannattaa keskittää salkkujaan selkeästi rahastoja enemmän. Muuten omista valinnoista ei ole odotettavissa suurta hyötyä aktiivisesti tai passiivisesti hoidettuihin rahastoihin verrattuna.

Keskittämisellä on helpompaa saavuttaa ylituottoja. Piensijoittajille yleisesti suositeltu määrä yhtiöitä voisi olla noin 10–15. Kun keskittää alle kymmeneen osakkeeseen, nousee yksittäisten arvopaperien ominaisriskit melko nopeasti, eikä hajautushyödyn mukanaan tuomista eduista pääse nauttimaan täysimääräisesti.

Juttu on julkaistu alun perin Viisas Raha -lehden numerossa 5/2019.

Lisää aiheesta "Oma talous"