Lehti suomalaiselle sijoittajalle

Paniikki iski Wall Streetillä mustana maanantaina 19. lokakuuta 1987. Kuva: AP Photo /Peter Morga

Jossittelu on piensijoittajan painajainen

Jossittelu on sijoittajalle mahdollista silloinkin, kun tekee kaiken oikein. Ongelmaan on vain yksi ratkaisu.

Väitän, että yleisin osakesijoittamiseen ja säästämiseen liittyvä psykologinen ongelma on mahdollisuus jossitteluun.

Kun myy, kokee usein, että tuli myytyä liian aikaisin, ja kun ostaa, huomaa usein ostaneensa liian kalliilla – eli myöhään. Asia voi olla myös toisinpäin, mutta pitkällä aikavälillä kurssit nousevat, joten kaupanteon jälkeinen harmittelu tapahtuu juuri näin päin.

Erityisen inhottava mahdollisuus jossitteluun avautuu, kun on vakuuttunut jonkin yhtiön tai osakkeen tulevasta menestyksestä, mutta odottelee, että osakekurssi dippaa sopivalta vaikuttavalle ostotasolle.

Jos saalis ei tartu pilkkiin eikä ostotarjous menekään läpi, asia ehkä unohtuu, kunnes kohdeyhtiö alkaa latoa pöytää hyviä uutisia ja osakkeen kurssi lähtee raketoimaan. Silloin harmittaa, kun kauppa jäi tekemättä muutaman desimaalin takia.

Jossittelu on mahdollista silloinkin, kun tekee kaiken oikein. Jos onnistuu ostamaan halvalla ja kurssi nousee, harmittaa, kun ei tullut ostettua enemmän.

Jos myy osan osakkeistaan juuri ennen dippiä, harmittaa, kun ei myynyt enempää.

Wallenbergin säännöllä välttää jossittelun. Seppo Saario neuvoo kirjoissaan, että kun kauppa (esim. myynti) on tehty, asiaa voi kerran tarkastella noin kuukauden päästä ja arvioida, oliko diili hyvä vai huono. Sen jälkeen myyty osake pitää unohtaa.

Oma strategiani on, että jos kovasti noussut osake alkaa olla mielestäni myyntihinnoissa ja mahdollisesti jopa yliarvostettu, myyn sitä osan, korkeintaan puolet, mieluummin kolmasosan. Jos kurssi sitten jatkaa nousuaan, asia on mietittävä uudelleen. Myyn ehkä jonkin ajan päästä taas lisää, korkeintaan kolmasosan.

Näin yliarvostetuksi selvästi nousevaa osaketta ei päästä heti käsistään, vaan kun se kerran jatkaa nousuaan, voi olla osittain tyytyväinen siihen, ettei tullut myytyä kaikkia.

Kurssi voi tietenkin kääntyä, ja vaikka ensimmäinen erä tuli myytyä huipulla, silloin harmittaa se, että ei tullut myytyä kaikkia kerralla.

Tässä jossittelun dilemmasta ei pääse kuin yhdellä tavalla. Se on niin sanottu Wallenbergin sääntö eli ”inte sälja, bara köpa!”.

Juttu on osa Viisaan Rahan numerossa 2/2022 julkaistusta jutusta.

Liity jäseneksi ja lue koko juttu!

Suomen Osakesäästäjien jäsenenä pääset lukemaan maaliskuun Viisas Raha -lehden sekä kaikki aiemmin ilmestyneet numerot.

Jäsenenä saat lukuisia rahanarvoisia jäsenetuja sekä Viisas Raha -lehden kahdeksan kertaa vuodessa.

Liity jäseneksi! Voit myös ostaa jäsenyyden lahjaksi täältä.

Lisää aiheesta "Oma talous"