Maakohtaisten kulttuurien huomioonottaminen liiketaloustieteellisessä tutkimuksessa perustuu useimmiten hollantilaisen Geert Hofsteden lanseeraamaan malliin. Rahoitustutkimuksessa on kiinnitetty huomiota erityisesti ulottuvuuteen, jolla mitataan yksilökeskeisyyttä ja sen vastinparia yhteisöllisyyttä.
Vaikka suurin osa maailman kulttuureista on yhteisöllisiä, ovat esimerkiksi Suomi ja suurin osa muita länsimaita vahvasti yksilöllisiä yhteiskuntia.
Yksilökeskeisessä yhteiskunnassa jokaisen yksilön odotetaan pitävän huolta vain itsestään ja lähiomaisistaan ja henkilökohtainen riippumattomuus, itsensä toteuttaminen ja henkilökohtaiset saavutukset ovat etusijalla ryhmän harmonian sijaan.
Onko kulttuurilla ja kurssiromahduksilla yhteyttä?
Osakekurssien romahdusriskin taustojen ymmärtäminen on tärkeää jokaiselle sijoittajalle, koska suuret kurssiromahdukset vähentävät yrityksen arvoa sekä sijoittajien varallisuutta ja synnyttävät äärimmillään koko rahoitusmarkkinoiden laajuista epävakautta.
Kurssiromahdusten riskiä kasvattavat tutkimusten mukaan monet erilaiset ilmiöt. Romahduksen todennäköisyyttä saattaa kasvattaa esimerkiksi se, että yritysjohto panttaa tietoisesti huonoja uutisia, jotka tulevat lopulta yhtäkkiä kerralla sijoittajien saataville (Jin ja Myers, 2006).
Yritysjohdolle syntyy kannustimia tällaiseen käyttäytymiseen, koska huonot uutiset voivat vaikuttaa haitallisesti palkkaukseen, ammatillisiin uramahdollisuuksiin ja maineeseen. Laajemmin tarkasteltuna tutkimuskirjallisuus yhdistää romahdusriskin erilaisiin johdon opportunistisiin käyttäytymismalleihin, kuten riskinottoon (Callen ja Fang, 2015) ja tuloksenjärjestelyyn (Hutton, Marcus ja Tehranian, 2009).
Toisaalta tiedetään, että yritysjohdon omaksumilla käyttäytymismalleilla on vahva kulttuurinen tausta ja monet edellä kuvatut ilmiöt ovat voimakkaampia juuri yksilöllisissä kulttuureissa toimivalle tai sellaisen taustan omaavalle yritysjohdolle.
Aivan viime vuosina erityistä huomiota näyttääkin saaneen kulttuurien ulottuvuuksien yhteys osakemarkkinoiden romahdusriskiin. Taustalla on ajatus siitä, että kansallisella kulttuurilla voi lähtökohtaisesti olla merkitystä romahdusriskiin liittyen, koska se muokkaa yritysjohdon suhteutumista esimerkiksi edellä mainittuihin huonoihin uutisiin tai riskinottoon.
Kansallinen kulttuuri muokkaa yritysjohdon suhteutumista esimerkiksi huonoihin uutisiin tai riskinottoon.
Dang ym. (2018) tarkastelevat tutkimuksessaan yksilöllisyyden ulottuvuuden ja romahdusriskin yhteyttä 36 maassa ja havaitsevat, että yrityksen pääkonttorin sijaitseminen yksilöllisessä maassa kasvattaa sen osakekurssin romahtamisen todennäköisyyttä. Ilmiötä voidaan heidän mukaansa selittää esimerkiksi yksilöllisissä maissa havaitulla laajemmalla tuloksenjärjestelyllä, johdon yliluottamuksella ja riskinotolla.
An ym. (2018) saavat samanlaisia tuloksia hieman laajemmalla 42 maan otoksella ja tulokset selittyvät myös heidän mukaansa yksilöllisen kulttuurin maissa havaitulla laajemmalla riskinotolla ja tuloksenjärjestelyllä. An ym. (2018) havaitsevat lisäksi, että yksilöllisen kulttuurin vaikutukset voivat siirtyä maasta toiseen ja siten myös yhteisöllisen kulttuurin maihin suurten institutionaalisten sijoittajien mukana.
Toisaalta yksilöllisyyden negatiivista vaikutusta voidaan heidän mukaansa vähentää parantamalla taloudellisen informaation läpinäkyvyyttä maatasolla.
Onko tällä merkitystä yksityissijoittajalle?
Koska romahdusriksillä ja yksilökeskeisellä kansallisella kulttuurilla on havaittu viimeaikaisen tutkimuksen valossa olevan merkittävä positiivinen yhteys, on sillä merkitystä myös yksityissijoittajalle.
Vaikka tutkimus sinällään ei anna valmiita toimintamalleja, voidaan tuloksista tehdä ainakin sellainen johtopäätös, että osakesalkun maantieteellinen hajauttaminen saattaa hyödyttää erityisesti voimakkaan yksilöllisessä kulttuurissa toimivaa sijoittajaa.
Osakesalkun maantieteellinen hajauttaminen saattaa hyödyttää erityisesti voimakkaan yksilöllisessä kulttuurissa toimivaa sijoittajaa.
Toisaalta pitää kuitenkin ottaa huomioon se, että empiirinen tutkimus ei pääsääntöisesti pyri mallintamaan kerralla koko ilmiötä vaan ainoastaan tiettyä osaa siitä, eikä yksilöllisyys suinkaan ole ainoa kurssiromahdusta indikoiva ilmiö.
Kurssiromahduksen todennäköisyyteen vaikuttavat edellä mainittujen ilmiöiden lisäksi mm. tulospalkkiot, institutionaalinen omistus, yritysjohdon ikä ja muut henkilökohtaiset ominaisuudet. Koska kansallisen kulttuurin ulottuvuudet rahoitusmarkkinoilla huomioiva tutkimussuuntaus on vielä verraten uusi, tulee myös siihen liittyvä ymmärrys varmasti lisääntymään lähivuosina.
Lähteet:
An, Z., Chen, Z., Li, D., & Xing, L. (2018). Individualism and stock price crash risk. Journal of International Business Studies, 49(9), 1208-1236.
Callen, J. L., & Fang, X. (2015). Religion and stock price crash risk. Journal of Financial and Quantitative Analysis, 37(8), 3047–3063.
Hutton, A. P., Marcus, A. J., & Tehranian, H. (2009). Opaque financial reports, R2, and crash risk. Journal of Financial Economics, 94(1), 67–86.
Dang, T. L., Faff, R., Luong, H., & Nguyen, L. (2019). Individualistic cultures and crash risk. European Financial Management, 25(3), 622-654.
Jin, L., & Myers, S. C. (2006). R2 around the world: New theory and new tests. Journal of Financial Economics, 79(2), 257–292.
