Lehti suomalaiselle sijoittajalle

Pohjolan Kongo ja omistamisen merkitys

Onko suomalaisella omistamisella merkitystä? Pitäisi ainakin olla! On ihmeellistä, että tätä eivät edes kaikki päättäjämme ymmärrä. 

Näin vaalien alla on syytä pohtia kansantalouden haasteita. Niitähän riittää, kuten käy ilmi esimerkiksi valtiovarainministeriön kansliapäällikkö Martti Hetemäen julkaisemasta kymmenen kohdan listasta, jossa hän esittää oman näkemyksensä ongelmista.

Listan mukaan suuria ja yhä pahenevia ongelmia ovat muun muassa kotitalouksien, yritysten ja valtion velkaantuminen, työllisyysasteen mataluus verrattuna muihin OECD-maihin sekä vaihtotaseen alijäämäisyys. Viimeksi mainittuhan tarkoittaa, että kansantalous saa ulkomaisista liiketoimista vähemmän tuloja kuin sillä on niistä menoja. Erotus katetaan luonnollisesti velkaantumalla yhä lisää.

Kaikkiin näihin haasteisiin voidaan osaltaan vaikuttaa kannustamalla kansalaisia säästämään ja myös sijoittamaan kertyneitä säästöjä. Pankkitileillä makaa nyt 87 miljardia euroa rahaa nollakorolla. Jos noista varoista edes puolet sijoitettaisiin osakemarkkinoille, syntyisi talouteen 3–4 miljardin euron lisä joka vuosi, mikä riittäisi nostamaan Suomen vaihtotaseen ylijäämäiseksi. 

Luovutamme maailmantalouden korttipelissä raaka-aineemme korvauksetta muille.

Säästämisen lisääntyessä myös velkaantuminen vähenisi, erityisesti nettovelkaantuminen. Suurikaan velka suhteessa tuloihin, mihin velkaantumista yleensä julkisuudessa verrataan, ei ole ongelma, jos velallisella on myös suuri omaisuus. 

Sijoittamisen lisääminen helpottaisi yritysten rahoitusta, joka on ongelma erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille sekä aloitteleville yrittäjille. Pankkisektorin yksi tärkeä tehtävä, rahoituksen välittäminen ja riskien jakaminen, ei nyt yksinkertaisesti toimi, kun yritystoimintaan on mahdotonta saada lainaa ilman hyviä reaalivakuuksia. Tämä näkyy puolestaan asuntoja kiinteistömarkkinoiden kuumenemisena.

Samaan aikaan pk-sektorin toimintaedellytysten heiketessä meiltä siirtyy isoja yrityksiä ulkomaille. Parhaillaankin on meneillään Amer Sportsin lunastus. Sijoittajallehan se ei ole ongelma, mutta Suomelle kyllä. Jo pääkonttorin siirto pois maasta tietää isoja menetyksiä työllisyydessä ja verotuloissa, mutta suorien vaikutusten lisäksi yrityksen tulevat päätökset, vaikkapa investointien suhteen, tuskin ovat yhtä Suomi-myönteisiä kuin aiemmin.

Aiemmin on puhuttu paljon kaivosteollisuudestamme. Sen parhaat osat ovat ulkomaalaisessa omistuksessa, joten iso osa hyödyistä, myös yritysten voitot, valuvat ulkomaille. Nyt suurennuslasin alla ovat hoivayhtiöt, joissa on meneillään samansuuntainen kehitys.

Erityisesti hoiva-alaa koskien on syytä pohtia myös sitä, onko ulkomaisessa omistuksessa olevan yhtiön yhteiskuntavastuu samalla tasolla kuin kotimaisessa omistuksessa olevan. Ainakaan viimeaikainen evidenssi ei siihen viittaisi.

Kaivosalan suhteen meitä on kutsuttu usein Pohjolan Kongoksi, kun luovutamme maailmantalouden korttipelissä raaka-aineemme korvauksetta muille. Kysymys on kuitenkin paljon enemmästä: tällä menolla luovutamme myös pääomamme muille.

Timo Rothovius Viisas Raha
Timo Rothovius

Professori, Vaasan Yliopisto

Kirjoittaja on Viisas Raha -lehden päätoimittaja ja Suomen Osakesäästäjät Ry:n puheenjohtaja.

Lisää aiheesta "Näkökulma"