Lehti suomalaiselle sijoittajalle

Omien osakkeiden osto-ohjelmat kiristävät taas tunteita – turhaan

Osinkokausi käy kuumimmillaan juuri nyt Helsingin pörssissä. Vaikka arvonmuodostus on ollut meillä kadoksissa jo pidemmän aikaa, on pörssimme edelleen maailman kärkikastia osinkojen jaossa.

Suorien käteisosinkojen rinnalle ovat Suomessakin ilmestyneet omien osakkeiden takaisinosto-ohjelmat. USA:ssa niiden merkitys on aina ollut yrityksen tuloksenajon osalta huomattavasti suurempi kuin Suomessa. Monet yksityissijoittajat kritisoivat osto-ohjelmia ja toivovat, että voitonjako suoritettaisiin puhtaana rahaosingolla omistajille.

Kun puhutaan sijoittamisesta, usein mielipiteitä on enemmän kuin kertojia, ja niin se taitaa mennä tässäkin tapauksessa. Henkilökohtaisesti olen osto-ohjelmien kannattaja ja esitän tässä kirjoituksessa muutaman näkökulman näiden eduista.

Osinkojen merkitys kokonaistuotolle pitkän aikavälin sijoittamisessa on varsin keskeinen. Kävin läpi dataa USA:sta ja S&P 500 indeksin tuottamasta varallisuuden kasvusta vuosien 1960–2020 välillä. 10 000 dollarin sijoitus vuonna 1960 oli noussut vuonna 2020 noin 800 000 dollariin pelkän arvonnousun myötä. Mikäli jokainen saatu osinko olisi sijoitettu takaisin indeksiin, välittömästi ja lyhentämättömänä, olisi tulos pöyristyttävä, lähes 5 miljoonaa dollaria! Eli yli kuusinkertainen verrattuna siihen, että osingot olisi käytetty kulutukseen tai unohdettu pankkitilille.

Koska osinkojen takaisinsijoittaminen pörssiin on aivan olennainen osa pitkän aikavälin vaurastumista, herää kysymys, onko tämä ongelma Suomessa erityisesti piensijoittajien osalta? Vastaus on kyllä. Ensinnäkin verottaja nappaa välistä reilun oman siivunsa, jolloin takaisinsijoitettava määrä on melkoisesti pienempi. Lisäksi syntyy transaktiokuluja, kun ostetaan osingoilla lisää osakkeita. Kolmanneksi monella meistä salkkumme koot ovat kuitenkin vain kohtuullisia ja sekin määrä jakautuu vielä lukuisiin eri yhtiöihin. Tuleeko niitä kymppejä ja satasia, joita yksittäisistä yhtiöistä tilille napsahtaa, sijoitettua määrätietoisesti ja nopeasti takaisin markkinoille, vai jäävätkö ne tileille pölyttymään sen muun 110 miljardin kanssa?

Kansallisaarteemme Nokia aloitti 20.3.2024 jälleen kerran massiivisen omien osakkeiden osto-ohjelman ja se tullee ostamaan osakkeitaan noin 300 miljoonalla vuoden loppuun mennessä. Nokiaa on kritisoitu epäonnistuneista osto-ohjelmistaan. Kun siis seuraavaksi koitan perustella sitä, kuinka epäolennaista on seurata, onko yhtiön kurssi noussut vai laskenut osto-ohjelman jälkeen, saan useita vihaisia soittoja siitä, kuinka Nokian osalta on rahaa poltettu ja paljon. Arviolta 20 miljardia, mikä on enemmän kuin sen markkina-arvo tänä päivänä.

Lähtökohtaisesti yhtiöiden omien osakkeiden osto-ohjelma ei ole sijoitustoimintaa. Siinä ei arvioida päivätasolla, onko kurssi tänään sopiva ostamiseen, vaan siinä tehdään ohjelma, jossa tietyssä ajassa ostetaan tietty määrä osakkeita ja sen jälkeen ne mitätöidään. Kivampi mitätöidä huonosti performoineita osakkeita kuin hyvin menneitä, voisi joku vääräleuka sanoa.

Yhtiön kurssiin vaikuttaa sata, tuhat tai miljoona asiaa jokaisena hetkenä. Ainoastaan yksi niistä on takaisinosto-ohjelma. Lähtökohtaisesti se nostattaa kurssia, koska 1. se vähentää ulkona olevien osakkeiden määrää, 2. markkinoilla on yksi ylimääräinen merkittävä ostaja. Jos kurssi on laskenut osto-ohjelman aikana, kyseessä on muiden muuttujien vaikutus. On siis varsin epä-älyllistä niputtaa nämä asiat yhteen. On vaikea analysoida, kuinka paljon enemmän kurssi olisi tullut alas ilman osto-ohjelmaa, mutta lähes 100 prosentin varmuudella näin olisi käynyt. On siis älyllisempää pohtia, haluanko olla tämän yhtiön omistaja, uskonko siihen, eikä sitä, missä muodossa se jakaa voittonsa omistajalleen.

Kun peilaamme Nokian tilannetta, on selvää, että on jokaisen osakkeenomistajan etu, että omia osakkeita ostetaan järkevään hintaan. Tällöinhän pienemmällä rahalla saadaan suurempi vaikutus jokaisen omistusosuuden kasvuun. Nythän Nokia ostaa osakkeitaan, joiden arvo pörssissä on alhaisempi kuin niiden kirja-arvo. Näin ei tietenkään ollut silloin 20 vuotta sitten, kun elettiin Nokian kulta-aikaa.

Otetaanpa tähän pieni esimerkki. Jos kiinteistösijoitusyhtiön oman osakkeen p/b -luku on vaikkapa 0,5, kannattaako sen ostaa uusi kiinteistö salkkuunsa hinnalla 1/1 vai omia osakkeitansa? Toinen esimerkki: Jos peliyhtiön p/e -luku on 10, kannattaako sen ostaa kilpailija, jonka p/e -luku on 20, vai kannattaako sen ostaa itseään? Yksiselitteisiä vastauksia näihin ei ole, mutta toivottavasti ne herättävät ajattelemaan.

Palataanpa ydinkysymykseen: Rahaa vai enemmän omistusta? Saan hyvin paljon kriittisiä viestejä, kun olen puhunut osakeosto-ohjelmista. Moni eläkeläinen esimerkiksi on kirjoittanut, että osingot ovat heille täysin kriittinen tulonlähde jokapäiväiseen elämiseen. Ja näin se pitääkin mennä. Jokaisen meidän aika täällä on rajallinen ja paljoa ei voida ottaa mukaan viimeiselle matkalle. Olen aina kannustanut ikäihmisiä nauttimaan säästöistään ja mikä sen parempi malli kuin nauttia osingoista ja pitää pääomat rullaamassa lisää osinkoja.

Mutta ei osakeosto-ohjelma tätä romuta. Jokainen voi myydä tarvitsevansa määrän ”osinkoja” kasvaneesta omistusosuudestaan yhtiöstään. Jos nyt ajatellaan, että yhtiö ostaisi 10 % omista osakkeistaan pois pörssistä sen sijaan, että jakaisi 10 %:n osinkotuoton. Tämä eläkeläispari voisi tässä tilanteessa myydä 10 % omistuksestaan ko. yhtiöstä pois ja käyttää nämä rahat jokapäiväiseen elämiseen. Heidän omistusosuutensa yhtiöstä pysyy täysin ennallaan myynninkin jälkeen.

Tähän sitten joku kokenut sijoittaja on kommentoinut, että osinkoverotus on kevyempää kuin myyntivoiton verotus. Osingoistahan 15 % on verovapaata. No tähän sanon, että hölynpölyä. Edes teoriassa, koska Suomessa on käytössä 20 %:n hankintameno-olettama, et voi koskaan maksaa myydyistä osakkeista enempää veroa kuin mitä maksat osingoista. Piste. Vaikka olisit saanut osakkeet ilmaiseksi. Käytännössä aina veroseuraamuksesi on kevyempi.

Uskon loppujen lopuksi, että suurin syy tähän asiaan liittyvään kapinointiin on se jokin reaalisesti näkyvä asia, tässä tapauksessa pankkitilillä näkyvä suoritus. Samasta syystä seiniin sijoittaminen on Suomessa pysyvästi voimassa oleva muoti-ilmiö, vaikka seinien tuotto-odotus on varsin paljon kehnompi kuin osakkeilla.

Jos minulla olisi valta, ohjaisin päätöksentekijöitä seuraavaan suuntaan: Jokainen osakkeenomistaja saa itse päättää, ottaako voitonjakonsa rahana vai kasvavana omistuksena yhtiöstä. Raha verotetaan heti.  Jos pääoman jättää yhtiöön ja ottaa voitonjaon uusina osakkeina, verotetaan tämä sitten joskus, kun osakkeistaan luopuu. Yksinkertaista, kannustavaa ja verotusta harmonisoivaa.

Karri Salmi

Kirjoittaja on Suomen Osakesäästäjien puheenjohtaja.

Lisää aiheesta "Näkökulma"

Onko hallitus omistajille tasapuolinen?

Victor Snellman

Kirjoittaja on Suomen Osakesäästäjien toimitusjohtaja.

Bitcoin ja maailmantalous ovat kohtaamassa kvanttiongelman

Mika Wahlman

Kirjoittaja on toiminut 40 vuotta tietotekniikan parissa ja yli 20 vuotta IT-alan yrittäjänä. Hän on Bitcoin-asiantuntija, -luennoitsija ja valmisteilla olevan Bitcoin-kirjan kirjoittaja sekä Suomen Kryptovaluuttayhdistys Konsensus ry:n hallituksen jäsen.

Millaisen kattauksen vuosi 2024 tarjoaa osakemarkkinoille?

Jukka Lepikkö

Kirjoittaja on Suomen tunnetuimpia treidaajia ja tehnyt aktiivista päiväkauppaa vuodesta 2007 alkaen. Hän esiintyy Youtubessa Traders' Club -videosarjassa ja jakaa ajankohtaisia markkinanäkymyksiään myös Twitterissä, @JukkaLepikko.

Joululahjapulma on ratkaistu

Mari Hannola-Antikainen

Kirjoittaja on nuorten talousosaamiseen erikoistunut asiantuntija Nuorten yrittäjyys ja talous NYT -organisaatiossa.

Jos pankkiiri myisi Suomen eläkejärjestelmää, hän päätyisi telkien taakse

Victor Snellman

Kirjoittaja on Suomen Osakesäästäjien toimitusjohtaja.

Bitcoinin kurssikehitys on vakuuttanut tänä vuonna – miten käy ensi vuonna?

Anton Räsänen

Kirjoittaja toimii Suomen Kryptovaluuttayhdistys Konsensus Ry:n hallituksen jäsenenä ja kryptovaluutta-alan neuvonantajana.