Olisiko tässä ratkaisu akuuttiin kassavajeeseen ilman, että valtion omistuksia välttämättä joudutaan myymään?
Viime viikolla uutisoitiin, kuinka Suomen hallitus aikoo rahoittaa investointeja myymällä valtion omaisuutta. Rahat kaiketi käytettäisiin valtion kohonneiden korkomenojen lisäksi ratahankkeisiin ja teiden korjauksiin. Myös rakennusteollisuus huutaa hoosiannaa ja valtiota apuun.
Valtiovarainministeriön budjettipäällikkö Mika Niemelä muistutti Talouselämän haastattelussa, että tulot kannattaa varmistaa ennen kuin investointeja tehdään. Hän myös totesi, että ”aina on niin huono suhdanne, että ei voida tehdä säästöjä ja lähes aina on niin huono suhdanne, ettei voida myydä valtion omaisuutta.” Liekö ollut sarkastinen virne tämän tokaistessa.
Helsingin Sanomien haastattelussa (12.9.2023) totesin, että nyt ei ole paras aika myydä. Jos kuitenkin pitäisi pörssiomistuksia myydä, kannattaisi keventää Fortumia ja Finnairia. Voimalaitoksia ei voi maasta siirtää ja lentokoneet kyllä lentävät Suomeen, jos se vain on taloudellisesti kannattavaa. Molemmissa 30 prosentin omistus takaisi, ettei kuka tahansa voi kaapata yhtiötä ja silti saisi kohtuullista tuottoa.
Myös Sammossa voi olla kevennyksen paikka, kun Mandatum irtautuu omaksi yhtiökseen. Molemmat vaikuttaisivat olevan puhtaita finanssisijoituksia. En ainakaan keksi, miksi ne olisivat strategisia tai huoltovarmuuden kannalta elintärkeitä. Kemirassa ja Valmetissa Paasikivet kasvollisina, merkittävinä omistajina pitänevät huolen, etteivät yhtiöitä ulkomaiset sijoittajat kaappaa noin vain.
Jäin haastattelun jälkeen miettimään, olisiko realistisia vaihtoehtoja väärään suhdanteeseen liian halvalla myymiselle. Tässä vaiheessa moni ehdottaa, että otetaan mallia Euroopasta ja laitetaan EU maksamaan hankkeet. Suomalaiset vaikuttavat historiallisesti olleen huonoja neuvottelijoita EU-pöydissä, ja vaikuttaa siltä, että olemme kovin usein olleet nettomaksajan roolissa.
Toinen esimerkki eurooppalaisesta tavasta on ulkoistaa hankkeet yksityiselle sektorille, joka saa korvaukseksi oikeuden tullimaksuihin määräajaksi. Tämän määräajan, esimerkiksi 25 vuoden, jälkeen infra siirtyy valtiolle ilman eri korvausta. Näin tien tai raiteiden käyttäjät maksaisivat infrasta, eivätkä kaikki kansalaiset veroäyrin kautta. Infran ylläpitokin on paremmissa kantimissa maksavien asiakkaiden asiakastyytyväisyyden ylläpitämiseksi kuin mitä nykymallilla valtion budjetista jäävien ropojen allokoinnilla.
Edellä mainitut esimerkit ovat tavanomaisen kansalaisen ja poliitikon helppo ymmärtää.
Hieman hankalammin hahmotettava on osto-oikeuksien myynti salkussa olevien osakkeiden sijasta. Toisin sanoen valtio emittoisi optioita, jotka oikeuttaisivat vastapuolen ostamaan esimerkiksi valtion omistamat Kemiran osakkeet tiettynä päivämääränä tiettyyn hintaan.
Tämän osaa jokainen kansalainen laskea, kunhan osaa käyttää pankin nettisivuilla asuntolainalaskuria. Ainoa ero on, että tulee käyttää Black Scholes -laskinta ja laskuriin tulee syöttää osakkeen nykyinen hinta, ostohinta tulevaisuudessa, option voimassaoloaika, osakkeen volatiliteetti (eli kurssiheilunta), riskitön korko sekä osinkotuotto. Nämä tiedot ja laskureita löytyy netistä.
Valtio omistaa tällä hetkellä 17 pörssiyhtiöstä osakkeita yhteensä noin 26 miljardin euron edestä. Mikäli valtio laskisi liikkeelle kaikista omistamistaan osakkeista osto-option, jossa toteutushinta olisi 13.9.2023 päätöskurssi ja toteutushetki viiden vuoden päässä, saisi valtio per tänään noin seitsemän miljardia euroa myyntituottoja.
Taulukko 1. Karkea laskelma valtion pörssisalkun koosta ja osto-optioista saatavista tuloista, mikäli toteutushinta on sama kuin kurssitaso nyt. Käytetty volatiliteetti on Investechin palvelusta otettu 66 päivän volatiliteetti.
Tämä seitsemän jaardia tulee tilille, oli viiden vuoden päästä pörssissä sää mikä tahansa. Laskelmassa oletuksena on, että riskitön korko on 3 prosenttia ja yhtiöt eivät jaa osinkoja. Osingonjaossa option hintaa lasketaan irronneen osingon verran, eli valtion näkökulmasta raha tuloutuu vain hitusen nopeammin.
Todennäköisin skenaario on, että osa optioista erääntyy arvottomana, jolloin valtio saa pitää osakkeet. ”Pahimmassa tapauksessa” valtio joutuisi myymään koko osakepottinsa noin 26 miljardilla eurolla viiden vuoden päästä. Lopputulema on siis sama kuin osakkeet suoraan myydessä, mutta tilille on tullut liki 7,5 miljardia ylimääräistä optioiden myyntituloina.
Olisiko tässä ratkaisu akuuttiin kassavajeeseen ilman, että valtion omistuksia välttämättä joudutaan myymään?
Kirjoittaja on Suomen Osakesäästäjien toimitusjohtaja.
Kirjoittaja toimii Suomen Kryptovaluuttayhdistys Konsensus Ry:n hallituksen jäsenenä ja kryptovaluutta-alan neuvonantajana.
Kirjoittaja on treidaaja, lääketieteen opiskelija ja Medifilm Oy:n toimitusjohtaja.
Kirjoittaja aloitti treidaamisen vuonna 2019 ja on erikoistunut tällä hetkellä hyödykkeisiin, kuten öljyyn ja kultaan.
Kirjoittaja on Suomen Kryptovaluuttayhdistys Konsensus Ry:n hallituksen jäsen, ja hänellä on vuosien kokemus kryptovaluutoista sekä niihin liittyvien oikeudellisten tilanteiden ratkaisemisesta
Olen 17-vuotias lukiolainen, joka on ollut kesätyöläisenä osakesäästäjillä kuukauden ajan. Minua on lähivuosina alkanut enemmän kiinnostamaan sijoittaminen ja oman talousosaamisen kehittäminen. Haluan omalta osaltani olla mukana edistämässä suomalaisten talousosaamisen lisäämistä. Erityisesti haluaisin saada nuoria ja etenkin naisia lähtemään mukaan sijoitusmaailmaan. Itse olen miettinyt yhtenä tulevaisuuden vaihtoehtona opiskelua kauppakorkeakoulussa.
Kirjoittaja on Suomen tunnetuimpia treidaajia ja tehnyt aktiivista päiväkauppaa vuodesta 2007 alkaen. Hän esiintyy Youtubessa Traders' Club -videosarjassa ja jakaa ajankohtaisia markkinanäkymyksiään myös Twitterissä, @JukkaLepikko.
Kirjoittaja toimii Suomen Kryptovaluuttayhdistys Konsensus ry:n hallituksen jäsenenä ja kryptovaluutta-alan neuvonantajana.
Kirjoittaja on nuorten talousosaamiseen erikoistunut asiantuntija Nuorten yrittäjyys ja talous NYT -organisaatiossa.
Kirjoittaja on treidaaja, lääketieteen opiskelija ja Medifilm Oy:n toimitusjohtaja.
Danske Bank
Kevät on tuttuun tapaan suomalaisen osinkosijoittajan tilinteon hetki pörssiyhtiöiden maksaessa tuota tuotoista konkreettisinta, eli osinkoja omistajilleen. Viime vuosina nollakorkoympäristössä osake- ja osinkosijoittaminen on voinut monelle olla myös houkuttelevampi vaihtoehto korvaamaan korkosijoituksia niiden tuotto-oletusten ollessa vaatimattomia. Markkinoillakin puhuttiin välillä TINA-markkinasta (there is no alternative), jolla tarkoitettiin, ettei tuottomahdollisuuksia osakkeiden ulkopuolella (korkosijoituksissa) nähty.
