HISTORIAN HAVINAA // Suomen Kiinteistöpankin tie vuokratiloista oman toimitilan kautta takaisin vuokralle
FM Taidehistoria
Lukion puolessavälissä huomasin muutoksen koulukavereissani: yhä useampi kiinnostui rahankäytöstään ja etenkin mahdollisuuksista kerryttää oman varallisuuden määrää. Tähän helpon ja nopean ratkaisun toi valtion ikioma monopoli, Veikkaus.
Välitunnit kuluivat monilla pitkävedon parissa, ja “muutama kymppi silloin tällöin” hävisi pelikoneen uumeniin. Tällä hetkellä olen pankissa kesätöissä, ja huomaan jälleen saman ilmiön: hälyttävän harva asiakas kysyy säästämisen ja sijoittamisen mahdollisuuksista, mutta sen sijaan viereisen kaupan pelikoneilla on jatkuvasti tungosta. Rahat, jotka olisi voinut vaikka säästää ASP-tilille, valuvat päivittäin jonnekin aivan muualle.
Miksi uhkapelaaminen on äärimmäisen paljon suositumpaa kuin sijoittaminen etenkin nuorten keskuudessa? Näen tähän kaksi syytä. Ensimmäinen on uhkapelien tuoma tunne nopeudesta ja helppoudesta.
Muutamalla älypuhelimen napautuksella voit asettaa parinkymmenen euron panoksen suosikkijoukkueellesi, minkä jälkeen tarvitsee vain toivoa parasta.
Jos pelikohteelle on vielä laskettu korkea kerroin, ja peli päättyy toivotulla tavalla, napsahtaa tilille välittömästi tuo alkuperäinen parinkymmenen euron panos moninkertaisena. Helppoa rahaa, eikö vain? Paitsi että ennen tätä äärimmäisen korkeariskisen panoksen asettamista pelaaja on todennäköisesti menettänyt jo muutamia satoja euroja vastaavanlaisilla peleillä.
Toinen syy taas on monen uuden sijoittajan kirous, surullisen kuuluisa “aloittamisen vaikeus”. Moni nuori tietää, että esimerkiksi osakekaupalla tai rahastosäästämisellä on mahdollista tehdä suuriakin tuottoja, mutta kun abiturientilta kysyy, miten hän itse voisi omistaa osakkeita, ei hän hyvin todennäköisesti osaa vastata.
Usein nuoret myös näkevät säästämisen ja sijoittamisen vaikeina asioina, joten ei niistä tule otettua selvääkään.
Näin kierre jatkuu: sijoitettavaa rahaa olisi, mutta käytännön osaaminen puuttuu ja rahat päätyvät jonnekin muualle kuin nuoren omaan salkkuun kerryttämään varallisuutta. Toisaalta harva tulee ajatelleeksi, että markkinoilla on tarjota aivan samanlaista jännitystä kuin uhkapeleilläkin.
Nuorten tulisikin ymmärtää tuottoerot sijoittamisen ja uhkapelaamisen välillä. Sijoittaessasi esimerkiksi matalariskisiin rahastoihin säilytät hyvin suurella todennäköisyydellä alkuperäisen pääomasi, ja lisäksi saat sen päälle mukavaa tuottoa. Pitkällä aikavälillä korkoa korolle-ilmiötä ei myöskään voi unohtaa.
Sen sijaan uhkapelatessa vaihtoehtoja on kaksi, koko panoksen häviäminen tai voitto. Tässä kohtaa on hyvin tärkeää muistaa, että ennen kuin uhkapelaaminen muuttuu voitolliseksi, sinun täytyy pystyä kuittaamaan yhdellä voitolla koko pelattu panos sekä aikaisempia tappioita. Oman panoksen päälle maksettava voitto on puhdasta tuottoa vasta siinä vaiheessa, kun edellisiä tappioita ei ole tai ne on kuitattu voitoilla. Toisin sanoen päästy takaisin nollille.
Koulujen talousopetus onkin puutteellista.
Monelle toisen asteen opiskelijalle kyllä selviää, mitä osakkeet tai vaikkapa rahastot ovat, mutta harva osaa todellisuudessa sijoittaa niihin. Olisikin tärkeää, että nuorille opetettaisiin miksi sijoittamisen ja säästämisen aloittaminen jo nuorena on kannattavaa, ja annettasiin edes jonkinlaiset eväät omien sijoituspäätösten tekemiseen sekä oman rahankäytön suunnittelemiseen. Nyt täytyy vain toivoa, että mahdollisimman moni nuori kiinnostuisi sijoittamisen mahdollisuuksista ja selvittäisi esimerkiksi oman pankkinsa sijoituspalveluiden tarjontaa.
Kirjoittaja on Nuorten osakesäästäjien aktiivi ja syksyllä Aalto-yliopistossa opintonsa aloittava kauppatieteiden ylioppilas.
FM Taidehistoria
Työskentelen luxemburgilaisessa perhetoimistossa jossa vastaan meidän osakesijoituksista. Sitä ennen toimin salkunhoitajana ja analyytikkona Luxemburgissa ja Ruotsissa. Sain ensimmäisen työpaikkani kreikkalaisesta ravintolasta 13-vuotiaana. Olen diplomi-insinööri ja kauppatieteiden maisteri. Minut tavoittaa parhaiten LinkedInin, Twitterin (@ArimattaA) tai sähköpostin (arimatti.alhanko@gmail.com) kautta.
Kirjoittaja on 22-vuotias finanssialan opiskelija ja Nuorten Osakesäästäjien aktiivi.
Olen Kaisa Vanha-Perttula, 22-vuotias finanssialan opiskelija ja Nuorten Osakesäästäjien aktiivi. Opintojen ohella työskentelen isolla osakevälittäjällä ja sijoitan pitkäjänteisesti rahastoihin sekä osakkeisiin.
Kirjoittaja on Nuorten Osakesäästäjien aktiivi ja Osinkoinsinööri talousblogin kirjoittaja.
En ole koskaan hävennyt myöntää ja puhua siitä, että tulen köyhästä perheestä. Vaikka se on omalta osaltaan rajoittanut mahdollisuuksiani normaaliin elämään silloin historiassa, niin olen jälkikäteen kuitenkin iloinen kaikesta kokemastani. Lapsuudessa eletyt asiat ovat muokanneet minusta nykyisen minäni ja niillä avuilla on ollut mahdollista ponnistaa aina vain pidemmälle ja pidemmälle. Mistä ihmeen avuista nyt taas puhun? Se selviää myöhemmin tekstissä, joten mennään asiaan.
Kirjoittaja on Suomen Osakesäästäjien hallituksen puheenjohtaja.
Kirjoitin viime lehdessä velkaantumisesta. Nyt asiaan on kiinnittänyt huomiota myös talouspolitiikan arviointineuvosto. Se on perustettu kuusi vuotta sitten talouspolitiikan tavoitteiden ja keinojen riippumatonta, tutkimustietoon pohjautuvaa arviointia varten. Neuvosto julkaisi tammikuun lopussa arvionsa viime vuonna harjoitetusta talouspolitiikasta. Neuvosto kommentoi lähinnä toteutettua talouspolitiikkaa, mutta ottaa kantaa myös kotitalouksen lisääntyneeseen velkaantumiseen ja niiden keskittymiseen yhä pienemmälle osalle kotitalouksia.
Kirjoittaja on Viisas Raha -lehden päätoimittaja ja Suomen Osakesäästäjien toimitusjohtaja.
Osakesäästötilin lanseerauksesta on nyt kulunut reilu vuosi, ja me suomalaiset olemme ottaneet sen avosylin vastaan: tilejä on avattu jo yli 150 000, ja uusia osakesäästäjiä on tullut markkinoille noin 100 000. Osakkeisiin säästävien suomalaisten määrä lähentelee hyvää vauhtia miljoonaa. Osakkeisiin ja rahastoihin säästävien määrä on reilusti tätäkin suurempi. Yhtä kaikki säästäjämäärien kasvu vuonna 2020 oli järisyttävä.