Korkomarkkina voi olla viisaampi ennustuksissaan kuin osakemarkkina.

Korkokäyräksi kutsutaan kuvaajaa, jossa vasemmalta oikealle siirryttäessä korkotaso muuttuu lyhyistä koroista pitkiin. Normaalissa talousympäristössä käyrä on yleensä nouseva, eli pidemmältä ajalta halutaan enemmän korkoa kuin lyhyeltä.

Kun teet määräaikaistalletuksen pankkiin, haluat kahden vuoden talletuksesta enemmän vuotuista korkoa kuin vuoden talletuksesta.

Yksinkertaistettuna kaikki eri mittaiset korot ovat heijastuksia keskuspankkien ohjauskoroista. Kun korkokäyrä on nouseva, markkina uskoo talouden kehittyvän suotuisasti ja keskuspankkien nostavan korkoja tulevaisuudessa. Tämä on tavanomainen tilanne. Korkokäyrän ollessa laskeva, uskotaan talouden kehittyvän heikosti ja keskuspankkien laskevan korkoja.

Tällä hetkellä korkokäyrä on vahvasti laskeva sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa. Taalakoroissa ero kolmen kuukauden ja 10 vuoden koroissa on peräti -1,31 prosenttiyksikköä. Kahden vuoden ja 10 vuoden koroissa ero on -0,93. Eurokoroissa vastaavat erot ovat 0,25 ja -0,44 prosenttiyksikköä. Huomaa, että euribor-koroissa käyrä on vielä nouseva, mutta 12 kuukauden euribor on jo merkittävästi korkeammalla kuin tätä pidemmät korot.

Korkokäyrän oppi-isä, Duken yliopiston professori Campbell Harvey on vuodesta 1968 ennustanut negatiivisen korkokäyrän avulla oikein kahdeksan taantumaa kahdeksasta. Negatiivinen korkokäyrä on antanut lähes varman signaalin tulevasta taantumasta.

Lama vaikuttaa olevan oven takana. Vai onko?

Harvey väittää, että korkokäyrän antamaan lamavaroitukseen ei pidä nyt uskoa, sillä reaalinen korkokäyrä ei ole negatiivinen. Lyhyet reaalikorot ovat tällä hetkellä korkean inflaation seurauksena hyvin vahvasti negatiiviset. Kun inflaatio-odotukset ovat varsin maltilliset pidemmässä päässä, kääntyykin vallitseva reaalinen korkokäyrä hyvin normaalin näköiseksi.

Miten sitten tulkita keskuspankkien viimeaikaista retoriikkaa? Korkomarkkinat eivät ole pureksimatta nielleet keskuspankkien propagandaa.

Jos katsotaan korkokäyrää ja ohjauskorko-odotuksia, ne jäävät sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa alemmalle tasolle kuin keskuspankkien puheista voisi odottaa. Fedin viesti oli selväsanainen: koronnostoja tulee vielä pari ja ohjauskoron laskuja on turha odotella tänä vuonna. Silti markkina hinnoittelee koronnostosyklin huipun jäävän alle viiteen prosenttiin ja vuoden päästä oltaisiin jo lähempänä neljää.

EKP:n Christine Lagarden kommentit ovat olleet hyvin haukkamaisia (rahapolitiikkaa kiristäviä). Markkinat kuitenkin uskovat, että korkosyklin huippu olisi noin 3,2 prosentissa ja 2024 loppuun mennessä hinnoitellaan jo lähes prosenttiyksikön laskua ohjauskorkoon.

Jos uskomme osakemarkkinan nousevan aina korkoja laskettaessa, alamme olla herkullisessa tilanteessa ostojen osalta.

Tämäkään ei ole sijoittamisessa mustavalkoista.

Lähtökohtaisesti korkoja laskettaessa on taustalla ongelmia taloudellisessa aktiviteetissa ja sehän ei ole hyvä asia osakkeille.

Historiallisesti osakkeet ja ohjauskorot ovat kulkeneet enemmän samaan kuin eri suuntaan.