Lehti suomalaiselle sijoittajalle

Eteläesplanadi 16, Suomen Hypoteekkiyhdistyksen talo. Kuva: Grünberg Constantin, 1967 / Helsingin kaupunginmuseo.

Hypoteekkiyhdistyksen pankkirakennus seisoo linnakkeena Eteläesplanadilla

Vuonna 1858 Senaatti antoi määräyksen perustaa Suomeen Hypoteekkiyhdistyksen, luottolaitoksen, joka olisi erikoistunut valtakunnalliseen asuntorahoitukseen. 

Suomen Hypoteekkiyhdistys Hypo toimii edelleen saman periaatteen mukaisesti. Asuntorahoittamisen lisäksi pankki harjoittaa tytäryhtiönsä Suomen Asuntohypopankki Oy:n kautta talletuspankkitoimintaa. Pankin perustamiskokous pidettiin Senaatin antamaa määräystä seuraavana vuonna. Varsinainen antolainaustoiminta käynnistyi muutamaa vuotta myöhemmin, vuonna 1862 Suomen Pankista saaduilla varoilla sekä Hypoteekkiyhdistyksen omilla obligaatioilla. Hypoteekkiyhdistyksen toimintaperiaate erosi samoihin aikoihin alkavasta liikepankkien liiketoiminnasta. Hypoteekkiyhdistyksen lainanottajat olivat pääosin tilanomistajia, jotka olivat myös yhdistyksen jäseniä ja tarvitsivat lainapääomaa kehittyvään maataloustoimintaan.

1900-luvun puolella Hypoteekkiyhdistys sai oman pankkirakennuksen. Arkkitehdiksi valikoitui Lars Sonck, jota pankin johtokunta suositti tehtävään. Sonckilla oli runsaasti näyttöjä tämäntyyppisen arkkitehtuurin luojana, olihan hän siihen mennessä toiminut monien pankki- ja vakuutusrakennusten arkkitehtinä laajentuvassa Helsingissä, kuten esimerkiksi Privatbankenin, Pohjolan ja Wasa Bankenin rakennushankkeiden kanssa. Vuonna 1909 Hypoteekkiyhdistyksen nelikerroksinen pankkirakennus valmistui osoitteeseen Eteläesplanadi 16. 

Rakennuksessa yhdistyi klassinen arkkitehtuuri ja uudet modernit rakennusperiaatteet ja rakennuksesta keskusteltiin sen valmistuttua julkisesti lehdistössä paljon. Rakennus miellytti sekä modernin arkkitehtuurin kannattajia että vanhaan klassisempaan perinteeseen tukeutuvia kannattajia. Julkisivu ja runko on muodoltaan suorakulmainen ja symmetrinen. Materiaalivalinnoissa käytettiin Suomen Kiviteollisuus Oy:n toimittamaa vaaleanharmaata sileäksi hiottua Uudenkaupungin graniittia ja pohjakerroksen salin tukipilarit ovat Vehmaan punaista graniittia. Koristelun yksityiskohdat ovat kalliita, koristeellisia ja hienopiirteisiä. Esimerkiksi pääoven kahvat koristeineen olivat Koru Oy:n hopeasta valmistamat. Joitain osia fasadista myös kullattiin, mikä antoi rakennukselle erityisen ylellisen leiman. Nämä osat ovat nykyään kadonneet. Rakennuksen fasadin yksityiskohdissa on nähtävissä myös yhtymäkohtia Sonckin aiempiin suunnitelmiin rakenteiden sekä ornamentiikan osalta.

Sisätiloiltaan Hypoteekkiyhdistyksen pankki oli melko yksinkertainen. Pohjakerros betonisine pylväshalleineen oli varattu liiketoiminnan käyttöön ja kolme ylempää kerrosta olivat keskenään samanlaiset. Betonia käytettiin rakentamisessa runsaasti, kantavissa rakenteissa, portaikoissa ja holvissa. Sisätilat olivat yksinkertaiset ja käytännölliset ja niitä pystyttiin muokkaamaan vuokraajien toiveiden mukaisesti eli rakennus oli myös monikäyttöisyyden näkökulmasta erittäin toimiva. Rakennuksen valmistuttua siinä toimi Hypoteekkiyhdistyksen lisäksi Hypoteekkikassa, Suomen Kauppapankki, Kiinteistöpankki ja muita liike- ja asianajotoimistoja. Hypoteekkikassan ja Suomen kiinteistöpankin sisustuksen suunnitteli arkkitehti Sigurd Frosterus. 

1920-luvun lopulla alkanut pulakausi vaikutti ja vaikeutti myös Hypoteekkiyhdistyksen toimintaa. Lopulta vuonna 1937 pääkonttori siirtyi valtiolle, kun vanhat obligaatiovelat ja niistä myönnetyt maatalouden lainat siirtyivät valtion vastuulle. Tämän jälkeen tiloihin muutti Kansaneläkelaitos ja myöhemmin kouluhallitus ja liikenneministeriö. Eteläesplanadin rakennus onkin kokenut monia muutos- ja laajennusvaiheita. Esimerkiksi nytkin rakennuksen kadunpuolella fasadissa näkyvä korotusosa on rakennushallituksen suunnittelema ja tehtiin vuonna 1957. Kymmenen vuotta myöhemmin pihasiipeen rakennettiin niin ikään toiset kaksi kerrosta. Vuonna 1980 Hypoteekkiyhdistyksen rakennus sai valtion suojelumerkinnän ja tämän jälkeen kaikkein korjaustoimenpiteiden lähtökohtana on rakennuksen historiallisen asun ja alkuperäisten materiaalien säilyttäminen. 1990-luuvn lopulla liikenneministeriön toiminta-aikana naapuritalosta Eteläesplanadi 18:sta hankittiin lisätilaa ja talojen välille puhkaistiin käytävä.

Nykyään rakennus on virkamieskäytössä ja siellä toimii edelleen Liikenne- ja viestintäministeriö. Rakennuksen julkisivua voi ihailla vaikkapa päiväkävelyllä Esplanadin puistosta käsin.
 

Anu Latva-aho

FM, taidehistoria

Lisää aiheesta "Näkökulma"

Suunnattu osakeanti pitää perustella

Timo Rothovius

Kirjoittaja on Suomen Osakesäästäjien hallituksen puheenjohtaja.

11.5.2021

Vähän paljosta voi olla enemmän kuin paljon vähästä

Victor Snellman

Kirjoittaja on Viisas Raha -lehden päätoimittaja ja Suomen Osakesäästäjien toimitusjohtaja.

11.5.2021

Taloustaitojen opetteleminen ei toimi mielikuvaharjoituksena

Jukka Oksaharju

Kirjoittaja on Nordnetin osakestrategi ja sijoituskirjailija.

4.5.2021

Investointi uusiin taitoihin säästää rahaa ja helpottaa vaurastumista

Jesse Viljanen

Kirjoittaja on Nuorten Osakesäästäjien aktiivi ja Osinkoinsinööri talousblogin kirjoittaja.

21.4.2021

Mahdollisuuksia tarjoava rahoitusala kaipaa lisää naisia esikuviksi

Kaisa Vanha-Perttula

Kirjoittaja on 22-vuotias finanssialan opiskelija ja Nuorten Osakesäästäjien aktiivi.

8.4.2021