Lehti suomalaiselle sijoittajalle

Kuva: Nordnet

Euroopan umpisolmu

Euroopassa on ollut isoja tarpeita rakenteellisille muutoksille. Tarvitaan enemmän ihmisiä töihin, investointeja kasvuun ja lisää kannattavuutta. Samalla tarvitsemme vähemmän kannustinloukkuja, vähemmän päästöjä ja vähemmän byrokratiaa. Näiden jalkauttamiseksi tarvitaan poliittisesti vaikeita päätöksiä – joita onkin EU:ssa jätetty tekemättä, koska Mario Draghi.

Tämä Euroopan keskuspankin entinen pääjohtaja lausui surullisen kuuluisat ”whatever it takes”-sanansa eurokriisin aikoihin. EKP:n mandaatin puitteissa keskuspankki olisi valmis tekemään mitä ikinä tarvitaan euron pelastamiseksi. Keskuspankki tulisi ostamaan heikkojen euromaiden valtionpapereita tarvittavan määrän, jotta näiden korot eivät karkaisi pilviin. Tätä ohjelmaa kutsutaan nimellä ”Outright Monetary Transactions”, eli OMT.

Vaikka Draghi näillä sanoilla pelasti euron vuoden 2012 akuutista kriisistä, tuli hän samalla avanneeksi varsinaisen Pandoran lippaan. Poliitikot nimittäin huomasivat, että rakenteellisten ongelmien lieveilmiöt voidaan lakaista maton alle keskuspankin määrällisellä elvytyksellä (QE:llä). Vaikka Kreikan ”yltiöhyvinvointivaltio” joutui laihdutuskuurille, valtavasti suuremmat kriisimaat Italia ja Espanja pääsivät eroon vastuuttoman finanssipolitiikan synnyttämistä ongelmista.

Eri eurovaltioiden korkotasot tasaantuivat toisiinsa nähden, eikä maksukyvyttömyysriskiä enää hinnoiteltu oikein markkinoilla. Samalla varsinkin katolisemmissa maissa hoksattiin, että enää ei tarvitse kantaa niin suurta huolta finanssipolitiikan vastuullisuudesta, koska Euroopan keskuspankki pitää korot alhaalla, vaikka kyseisen valtion maksukyky tai tulevaisuudennäkymät heikkenisivät merkittävästi. Ja niin rakenteelliset muutostarpeet unohtuivat poliitikoilta.

Älykkäimmät päinvastoin huomasivat, että tällaisessa tilanteessa kannattaa ottaa niin paljon velkaa kuin ikinä saa.

Yhteinen valuutta mutta ei yhteistä finanssipolitiikkaa

Poliitikkojen harjoittamalla finanssipolitiikalla ohjataan maiden rahankäyttöä. Keskuspankin rahapolitiikalla ylläpidetään hintavakautta jarruttamalla ja kaasuttamalla taloutta rahan saatavuutta ohjaamalla. Talousalueen iskunvaimentimena toimii valuutta, joka halpenee, kun taloudessa menee huonosti. Ulkopuolelta katsottuna talousalueen tuotteet ja palvelut halpenevat, kun sen taloudessa menee huonommin, mikä kasvattaa kysyntää ja elvyttää taloutta.

Kun euroalueella harjoitetaan 19 erilaista finanssipolitiikkaa saman valuuttaunionin sisällä, syntyy ongelmia. Varsinkin kun keskuspankki on uhonnut tasapainottaa jännitteitä huomattavasti toisistaan eroavaa talouskuria harrastavien maiden kesken. Toisilla mailla menee lujaa, talous on vahva ja korot alhaiset. Toisilla mailla menee huonosti, talous on heikko ja koroissa on nousupaineita.

Puolelle jäsenmaista valuutta on liian kallis, eli kyseiset huonommin menestyvät taloudet eivät saa vetoapua halpenevasta valuutasta. Muille jäsenmaille valuutta on taas liian halpa, mikä kiihdyttää heidän talouskasvuaan entisestään. Vaikeuksissa oleville talouksille syötetään ilmaista rahaa ja menestyville talouksille ei löydy talouskasvun hillitsijää. Kun heikoille maille ei löydy kannustinta taloutensa edellytysten parantamiseksi, vuotuisten budjettien reiät tilkitään lisävelkaa ottamalla.

Näin Eurooppaan on saatu synnytettyä 70-luvulla keksitty inflaation isoveli, stagflaatio. Siinä inflaation tavoin hinnat nousevat, mutta talouskasvu sen sijaan sakkaa.

Stagflaation torjunta

Yhdysvaltojen keskuspankin silloinen pääjohtaja Paul Volcker pysäytti stagflaatiokierteen myrkkypilleriin nostamalla korot 20 prosenttiin. Sen seurauksesta hintojen nousu katkesi ja talous otti kunnolla pataan. Näin luova tuho pääsi takaisin hoitamaan tärkeää tehottomuuden puhdistustehtäväänsä ja talous pääsi takaisin terveelle kasvu-uralle. Valitettavasti euroalueelle tällaista korjaussarjaa ei ole. Koska mikäli EKP nostaa korkoja rajusti, euroalueen heikot maat joutuvat pulaan. Sen estämiseksi EKP joutuu suorittamaan mittavia, heikompiin maihin kohdennettuja valtiolainapapereiden ostoja (OMT) samalla, kun se myy paremmin pärjäävien valtioiden lainoja pitääkseen euroalueen määrällisen elvytyksen nettonegatiivisena. Todennäköistä on, ettei tämäkään riitä. Inflaation torjuntatoimenpiteet kiihdyttänevät inflaatiota entisestään

Martin Paasi

Kirjoittaja on Nordnetin talousasiantuntija.

Lisää aiheesta "Näkökulma"

Lähdekriittisyys ja yhteisöllisyys treidaamisessa

Johannes Sippola

Kirjoittaja on treidaaja, lääketieteen opiskelija ja Medifilm Oy:n toimitusjohtaja.

Treidaajan oppimiskeinot

Kristian Kannus

Kirjoittaja on swingtreidaaja ja salkunhoitaja Weketor consultingiolla. Kirjoittajan ajankohtaista sisältöä voi lukea Twitteristä @Weketor.

Onko kryptomarkkinoiden pohjat nähty?

Anton Räsänen

Kirjoittaja toimii Suomen Kryptovaluuttayhdistys Konsensus ry:n hallituksen jäsenenä ja kryptovaluutta-alan neuvonantajana.

Suunnannäyttäjä

Lari Alenius

Kirjoittaja aloitti treidaamisen vuonna 2019 ja on erikoistunut tällä hetkellä hyödykkeisiin, kuten öljyyn ja kultaan.

Pohjat takana osakemarkkinalla?

Jukka Lepikkö

Kirjoittaja on Suomen tunnetuimpia treidaajia ja tehnyt aktiivista päiväkauppaa vuodesta 2007 alkaen. Hän esiintyy Youtubessa Traders' Club -videosarjassa ja jakaa ajankohtaisia markkinanäkymyksiään myös Twitterissä, @JukkaLepikko.

Bitcoin kahdessa minuutissa

Mika Wahlman

Kirjoittaja on toiminut 40 vuotta tietotekniikan parissa ja yli 20 vuotta IT-alan yrittäjänä. Hän on Bitcoin-asiantuntija, -luennoitsija ja valmisteilla olevan Bitcoin-kirjan kirjoittaja sekä Suomen Kryptovaluuttayhdistys Konsensus ry:n hallituksen jäsen.