Maailmalta on kasaantunut merkkejä talouden aktiviteetin hiipumisesta. Erityisesti euroalueen kehitys on ollut pettymys. Presidentti Trumpin asettamat tuontitullit synkentävät ennen kaikkea Kiinan talouden näkymiä.

Yhdysvallat muodostaa poikkeuksen. Verohelpotukset ja julkisten menojen lisäykset ovat lujittaneet talouden menoa. Sielläkin odotetaan kuitenkin suhdanteiden hiljalleen hiipuvan. Verohelpotusten antaman sysäyksen vaikutus pitäisi hiljalleen alkaa hiipua samalla, kun keskuspankin jatkuneet koronnostot viiveellä purevat. Maan liike-elämän ekonomisteista yli puolet odottavat taantumaa vuonna 2020.

Ekonomistien kyky ennustaa taantumia edes vuosi eteenpäin on tosin huono. Taantumien ennustaminen on hiukan kuin liikenneonnettomuuksien ennustaminen. Emme antaisi niiden toteutua, jos tietäisimme etukäteen, milloin ne tapahtuvat.

Taantumaan tyypillisesti ajaudutaan, koska päättäjät ovat ennakoineet kehitystä väärin. Keskuspankit ovat ehkä nostaneet korkoja liikaa, koska ovat nähneet talouden menon olevan vankemmalla uralla kuin se todellisuudessa on. Yllättävä sokki (esimerkiksi kriisi finanssimarkkinoilla), jota päättäjät eivät ole pystyneet ennakoimaan, on sysännyt talouden raiteiltaan.

Toistaiseksi keskuspankit eivät näe taantumaa ensisijaisena uhkana. Yhdysvaltain keskuspankki jatkaa korkojen nostojaan, ja Euroopan keskuspankki lopettaa joukkovelkakirjojen ostoja ja signaloi valmiutta alkaa nostaa ohjauskorkoja ensi vuoden loppua kohden. Riskinä on, että keskuspankit ovat liian optimistisia.

Kaikkia taantuman uhkia keskuspankit eivät myöskään pysty torjumaan. Kansainvälisen kauppasodan aiheuttamaa tuhoa keskuspankeilla on vaikeuksia korjata. Kansainvälisten tuotantoketjujen häiriintyminen nostaisi yritysten kustannuksia ja asettaisi hinnoille nousupaineita samalla, kun se heikentää talouskasvua. Keskuspankki ei silloin voi lähteä aggressiivisesti korkoja laskemaan, jos se haluaa pitää kiinni inflaatiotavoitteesta.

Italian ajautumista rahoituskriisiin johtuen hallituksen haluttomuudesta noudattaa euroalueen pelisääntöjä on myös ongelma, jota EKP ei voi hoitaa. Yhteinen keskuspankki ei voi pelastaa maata, joka ei noudata yhteisiä sääntöjä.

Ainoa toive on, että poliitikot hoitavat nämä ongelmat. Rohkaisevaa on, että Trumpin hallinto pääsi sopuun Meksikon ja Kanadan kanssa uudesta kauppasopimuksesta, joka ei merkittävästi häiritse kauppaa maiden välillä. Italian hallituksella ja muilla euromailla on vahvat kannustimet päästä yhteisymmärrykseen kiistassa maan budjetista. Tilanteen täydellinen kriisiytyminen tulisi niille kalliiksi.

Keskuspankkien kyky reagoida taantumaan on myös heikompi, jos siihen ajaudutaan, kun korot ovat jo lähes nollassa. Kolmessa edellisessä taantumassa USA:n keskuspankki on laskenut korkoja yli viisi prosenttiyksikköä talouden elvyttämiseksi. Ohjauskorko on nyt vasta 2,25 prosenttia. Korkoa on vaikeata tästä laskea viisi prosenttia. 

Julkisen talouden alijäämä on myös Yhdysvalloissa paisumassa suureksi jo keskellä parhainta noususuhdannetta. Finanssipoliittinen elvytysvara on tällä kertaa heikko.

Euroalueella pitkätkin korot ovat, Italiaa lukuun ottamatta, lähellä nollaa. Keskuspankin keinot ovat siksi vähissä. Finanssipoliittista elvytysvaraa olisi, koska useimmissa euromaissa julkiset alijäämät ovat kohtuullisen hyvin kurissa. Poliittinen valmius keventää kukkaron nyörejä on kuitenkin pienin niissä maissa, kuten Saksassa, joilla olisi eniten varaa elvyttää.

Roger Wessman
Kirjoittaja on ekonomisti.